♠ My mad mind. ♠

Kylmä. Vesisade. Yö. Kaupunki. Ainekset, joilla hetkestä saa pidemmän kuin osaa kuvitella.
Mä kävelin stadin keskustasta kohti itää. Pysähdyin sytyttämään röökiä ku stenkku sano ittensä irti. Luulin olevani yksin ja kirosin kovaan ääneen koko helvetin yön jonnekki kauas.
- Tarviitko tulta?
- Häh? Siis joo, kiitos.
Mua vähän päälle päätä pidempi ruskeahiuksinen jätkä otti taskustaan sytkärin ja sytytti mun tupakan. Vedin syvään henkeä ja kiitin uudelleen. Lähin kävelemään.
- Ootas! Soot Ace vai mitä?
Pysähdyin. Sydän pysähtyi. Käännyin ympäri ja katsoin tyyppiä kysyvästi.
- Jooh? Kukas sä sit oot?
Se juoksi mun luo ja veti mut mukanaan sateensuojaan.
- Tomi.
- Ahaa.. Mä en kyl tunne sua?
- Ajetaa samalla radalla. Oon kerran tullu pummii sult röökii. Et kyl varmaa muista?
- En.
- Jaa. No ei voi mitään.
Kiusallinen hiljaisuus. Mä nautin siitä. Toinen yrittää epätoivoisesti tehä muhun vaikutusta ja mä oon vaan niin kylmä.
- Mitä sä tähän aikaan teet yksin kaupungil?
- Mä oon yksin missä mua huvittaa, sillon ku mua huvittaa. So simple, vai mitä?
Se nauro. Mä nauroin.
Juteltiin niitä näitä hetken ajan. Tai noh, hetken ja hetken. Puoli tuntia siinä tais vierähtää ja sade vaan ylty. Lopulta annoin sille numeroni.
Meijän viereen hiljensi auto jonka kuski oli joku tän jätkän tuttu ja kysy haluuko se kyydin. Mä sanoin lähteväni kävelemään, olihan Jayn asunto siinä ihan lähellä. Huikkasin moikat molemmille ja käännyin lähteäkseni. Tomi nousi autoon ja kuulin kuskin kysyvän
- Kukas toi nätti neiti nahkatakissa oli?
Ja Tomi vaan nauro.
Mul on vahva tunne et kuulen siit jätkäst vielä. Salaa toivon niin..


Love me, hate me, it's me, Ace.