♠ Welcome ♠
Welcome to My mad mind.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Vittu mikä ämmä. Minä siis. Saatana..
Mua vituttaa se kaikki mitä moon olevinani muitten silmis. Suoraansanottuna se kuvottaa mua. Se saa mut voimaan niin pahoin, että mun tekis mieli oksentaa verta, repiä itteni kappaleiks ja polttaa loput rippeet mitä musta jää.
Jaa että mikä nyt on? Ei oikeestaan mikään. Kaikki on hyvin. Pinnallisin puolin hyvin, erittäin hyvin.. Loistavasti. Aurinko paistaa, moon kaunis, mul on pitkäst aikaa rento olo, en stressaa pahemmin muustaku itestäni ja tästä.. tilanteesta.
Sä näät mussa sen,
mitä osaan olla parhaimmillani.
Tulta ja tappuraa,
terästä ja piikkilankaa.
Särmää ja säröä,
järisyttävää voimaa.
Se mitä sä et nää on se,
mitä mä häpeän.
Sä et nää kuinka hento on se savu,
joka tästä tulesta jää.
Se tuli saattaa polttaa,
liekki olla suurempi kuin muilla,
mut se savu on vaan hentoa usvaa,
jonka mä pidän sisälläni
ja tukehdun.
Kyllä, mäkin olen ihminen.
Kyllä, mäkin pelkään.
Kyllä, mullakin on heikkouteni.
Kyllä mutkin voi hajottaa.
Ja sitä mä pelkään.
Mä en uskalla luottaa siihen,
että sun kätes jaksais pidellä mua,
kun mä kaadun kunnolla,
kun mä en enää jaksa kävellä.
Mä en uskalla antaa sulle sitä,
mitä sä haluat,
koska mä pelkään että viet sen mennessäs.
Mä oon antanu sulle jo paljon.
Mä oon luottanu suhun jo liikaa.
Mä pelkään niin paljon.
Entä kun tulee päivä,
jolloin sataa ja aurinko ei paista?
Entä kun tulee yö,
jolloin mun painajaisista tulee totta?
Kun tulee päivä,
jolloin ei ole enää nähtävää..
Kun tulee päivä,
jolloin sä oot jo nähnyt musta kaiken..
Kun tulee päivä,
jolloin mä en enää riitä..
Sitä päivää mä pelkään.
mitä osaan olla parhaimmillani.
Tulta ja tappuraa,
terästä ja piikkilankaa.
Särmää ja säröä,
järisyttävää voimaa.
Se mitä sä et nää on se,
mitä mä häpeän.
Sä et nää kuinka hento on se savu,
joka tästä tulesta jää.
Se tuli saattaa polttaa,
liekki olla suurempi kuin muilla,
mut se savu on vaan hentoa usvaa,
jonka mä pidän sisälläni
ja tukehdun.
Kyllä, mäkin olen ihminen.
Kyllä, mäkin pelkään.
Kyllä, mullakin on heikkouteni.
Kyllä mutkin voi hajottaa.
Ja sitä mä pelkään.
Mä en uskalla luottaa siihen,
että sun kätes jaksais pidellä mua,
kun mä kaadun kunnolla,
kun mä en enää jaksa kävellä.
Mä en uskalla antaa sulle sitä,
mitä sä haluat,
koska mä pelkään että viet sen mennessäs.
Mä oon antanu sulle jo paljon.
Mä oon luottanu suhun jo liikaa.
Mä pelkään niin paljon.
Entä kun tulee päivä,
jolloin sataa ja aurinko ei paista?
Entä kun tulee yö,
jolloin mun painajaisista tulee totta?
Kun tulee päivä,
jolloin ei ole enää nähtävää..
Kun tulee päivä,
jolloin sä oot jo nähnyt musta kaiken..
Kun tulee päivä,
jolloin mä en enää riitä..
Sitä päivää mä pelkään.
Love me, hate me, it's me, Ace.
3 Comments:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
oikeesti, se on kauheeta jos ite tuntee esittävänsä.