♠ My mad mind. ♠

Kun omistaa maailman, ei voi tavoitella enää kuin tähtiä. Kun saa tähdet, haluaa avaruuden. Kun saa avaruuden.. Maailmankaikkeuden.. Kun saa kaiken, se kaikki menettää arvonsa.
Mä mietin nykysin ihan liikaa. Mä murehdin tulevaisuudesta. Mä pelkään huomista. Miksikö? Koska mä tiedän, että huomenna asiat voi olla vain pahemmin ku ne on nyt. Mikään ei voi enää mennä paremmin, joten mä vaan odotan sitä alamäkeä, sitä kantoa tällä polulla, sitä sadepäivää.. Sitä jyrkännettä motarin päässä kun vauhtia on kakssataaviiskytseittemän ja pysähtyminen mahdotonta. Mä odotan sitä.. Tai ehkä jopa.. Sitä.
En tiiä mikä mua vaivaa. Masentaa. En haluu mennä huomen kouluu. En haluu olla niitten ihmisten lähellä. En haluu olla niiden tiellä ku ne luulee tietävänsä kaiken, ainakin omasta mielestään.. Mä en kuulu niiden joukkoon, mä en kuulu siihen maailmaan. Se maailma on pelkkää lasia, haurasta lasia, joka odottaa vain pientä tärähdystä hajottamaan sen miljooniksi pieniksi sirpaleiksi.. Mä en haluu olla sillon paikalla. Mä en haluu kävellä siitä yli. En haluu että ne pienet lasinsirut, ihmisten hajonneet haaveet ja unelmat, maailmat, ne lasinsirut.. En haluu että ne rikkoo mun jalanpohjat.
Itkettää, en tiedä miksi.



Love me, hate me, it's me, Ace.