♠ My mad mind. ♠

Mä juttelin tos hetki sitten kaverin kans. Kaverin.. Noh, sitä se mulle kai on. Se kyseli mult taas kaikkee, painosti valitsemaan. Minkä mä sille voin jossen osaa päättää? Minkä mä sille voin jos risteyksessä mun pitäs valita kahden tien väliltä, mut päätös käy niin ylivoimaseks et käännyn mieluummi takas? Niin. En mä sille mitään voi.
Mä kyl keksin aika hyvän teorian. Keskustelu meni suunnilleen näin.
- Tieks son tosi ärsyttävää ku justku luulee päässeensä vähä lähemmäs sua ni ei, neiti lyöki jarrut kii. Tajuuks?
- Juu..
- Mitä sä pelkäät, Ace? Mä en satuta sua, mul ei oo aikomustakaa satuttaa sua.
- Mä tiedän..
- No mitä sitte?
Olin hiljaa hetken jos toisenkin, mietin, pitäiskö mun kertoa.. Selittää vaan..
- Ace mitä sun pääs liikkuu täl hetkel?
- No siis.. Ku tieks must vaa tuntuu silt et..
- Niin?
- Älä painosta!
- En en.. Iha rauhas vaa. Noh?
- Ku kaikki sanoo et moon nii erilaine ku muut ja et mus on jotain erityistä..
- Nii ja son totta, jatka.
- Huoh.. Mitenhä mä tän sulle selittäisin.. Jos vertais vaik et te kaikki oisitte lapsia ja mä olisin joku lelu.
- Huh?
- Nii. Sellane lelu jollasen kaikki haluu. Moon sellases kiehtovas ja mielenkiintoo herättäväs paketissa. Son sellane tummanpuhuva ja mystinen. Haluisitko kurkistaa mitä siel sisäl on?
- Nyt en tajuu..
- Haluisitko?
- No joo mut siis..
- Nii. Entäs ku se lelu siel paketin sisäl ei oliskaa nii erikoine? Sä leikkisit sil pari kertaa ja heittäsit pois. Tieks mitä sille lelulle sit tapahtuu?
- Ace sä ajattelet liikaa..
- Enhä. Niin, mitä sille lelulle sit tapahtuu?
- No emt?
- Se menee rikki.
Joskus mä mietin mist mä keksin noit vertauksii. Mä mietin, mistä tääki teksti saa pienet runolliset väreensä. Mä mietin paljon.



Love me, hate me, it's me, Ace.