♠ Welcome ♠

Welcome to My mad mind.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..

Love, Ace.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Ajovalot yössä.

Puhelin soi. X soittaa. En vastaa. Viesti, X:ltä. "Mä tiedän ettet nuku. Sä istut ja tuijotat ikkunastas taivasta."
Mun sydän kävi kurkussa. Näkeekö se mut? Missä se on? Mua pelotti.
Puhelin soi taas. X soittaa. Mä vastaan.
- Mmh?, mumisen.
- Iltaa. Näkyykö tähtiä?
- Kato ite.
- Katoin jo. Ajattelin vaa et näätkö saman ku minä?
Mä jäädyin siihen. Subarun etuvalot.
- Mee pois.
- Miksi?
- Mee nyt vaa pois. Oikeesti.
- En.
- Mene.
- En.
- Mene!
- En.. Tuu ulos.
- Eiku sä meet nyt pois. Mä en pysty.. Mee nyt.
- Ace. Nyt tuut ulos.
Hiljaisuus.
- Ace. Tule.
Hiljaisuus.
- Ace. Nyt. piip-piip-piip
Mä nousin ylös, heitin takin niskaan ja kengät jalkaan. Kuume oli taas nousussa ja mä tärisin ku kävelin ulos. Oli helvetin kylmä.
Mä kävelin meijän postilaatikolle ja katoin parinkymmenen metrin päässä loistavia ajovaloja. Ne sammu. Ovi aukes. X.
- Kävele., se sano ja mä en voinu ku totella. Mä tärisin kylmästä ja pelosta, meinasin oksentaa pelkästä jännityksestä. Mä pysähdyin noin kolmen metrin päähän X:stä.
Seisoin katulampun tuomassa himmeässä valossa. Satoi lunta. Mä en nähnyt X:n kasvoja, ennenku se käveli lähemmäs. Mä koitin perääntyä, mut se sai mun kädestä kiinni.
- Älä..
- Shh..
Se veti mut kiinni itteensä. Me oltiin vaan hiljaa ja se halas mua, mä en sitä.
- Sä täriset.
- Tääl on kylmä ja moon kipee.
- Mun autos olis lämmin..
- Ei.
Mä repäsin itteni irti X:stä ja katsoin sitä kysyvästi.
- Miks sä tulit?
- Mä.. Ku..
Sen silmät täytty kyynelistä. Mun kävi sitä hetken jopa sääliksi ja mä halusin vaan halata sitä, piilottaa sen tältä kylmältä maailmalta, kunnes muistin miten se heitti mut ne rappuset alas, miten se huusi.. Mut sehän oli mun oma vika.
- Ace, mä tiedän ettet sä voi antaa anteeks sitä ku satutin sua.
Se itki.
- Mut.. Ace.. Tuu takas. Mä en pysty.. En.. Ilman sua..
Mä suljin itteni pois siitä hetkestä. Mä katsoin sitä. Se kärsi, siihen sattu. Mun takia.
Mä tiedän. Meijät on luotu toisillemme. Mä tiedän. Me ei olla mitään ilman toisiamme. Se on se pala mussa, minkä avulla mä elän. Se on mun sydän.
Mä kävelin sen eteen ja odotin et se ryhdistäytyy. Se pyyhki kyyneleensä, katto hetken taivaalle ja sitten mun silmiin. Se katse.. Se oli se sama katse ku aina ennenki. Mun X. Sillon mä sen muistin.
- X..
- Nii?
- Mä rakastan sua.




Love me, hate me, it's me, Ace.

2 Comments:

  1. Anonyymi said...
    :´)
    Anonyymi said...
    Luin koko blogisi tänään ja jäin koukkuun. Tahdon tietää miten sinulla nyt ja tulevaisuudessa menee/tulee menemään. Jäin todella koukkuun tähän. Toisaalta tekisi mieli halata paha maailma pois sinusta ja toisaalta ei. Elämä opettaa. Odottelen lisää kertomuksia.
    :)

Post a Comment