♠ Welcome ♠
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
tiistai 19. toukokuuta 2009
Mietin äsken miks vihaan, kyllä, suorastaan vihaan ja inhoan naisia. Ennen luulin et se johtuu siitä ku mul ei tyttöjä pahemmin kavereina ole, pidän useimpia ikäsiäni neitejä tietämättöminä ja pinnallisina, mitä ne ehkä onki, ja sit se, että jokainen mun kokemus samasta sukupuolesta on ollu negatiivinen. On puukotettu selkään, puhuttu paskaa, juoruiltu, kieroiltu.. Vihaan sellasta. Mut osaa miehetkin olla sellasia, jotkut harvat.. Useimmiten ne, joita nykykielessä fruittareiksi nimitetään.
Tää mun viha naisia kohtaan saattaa äskeisen älynväläyksen siivittämänä johtua siitä, että molen niin.. itsekäs. En kestä toisia tyttöjä lähellä jos paikalla on esim. kaveripoikiani, koska ne tytöt vie sitä huomiota pois musta. Mä haluan olla ainut ja paras, missä ja milloin olenkin.
Sekavaa.
Mutta oikeesti mä pidän kyllä naisista, rakastan niitä. Ainakin vanhempia kuin mä. Ku ne osaa auttaa ja on kypsempiä.. En kai sit oo samalla tasolla ku muut ikäseni neidit. Niin se on. Kai. Mä sentään oon käyny vähä enemmän tätä elämän koulua ku mitä kukaan mun tuntema ikäseni neiti.
Mut ei se tee musta parempaa. Kypsemmän vain.
Love me, hate me, it's me, Ace.
torstai 14. toukokuuta 2009
Valoa.. Tunnelin päässä.. Ei enää pitkä matka.. Normaaliin elämään.
En koskaan uskonu kirjoittavani tätä. En koskaan olisi uskaltanut ajatella itteeni tähän tilanteeseen. En koskaan uskonu näkeväni maailmaa näin.
Ui pintaan
Sen mustan veden..
Veden, joka ennen hukutti alleen
Veden, joka esti näkemästä
Muuta kuin sen kurjuuden
Mustan, pitkän yön
Jota elin
Päivälläkin..
Kun se vihdoin loppuu..
Pinta.
Mua ei voi enää kahlita.
Muhun ei enää satu.
Mua itkettää ku mietin viime vuosia. Mä itken ilosta ja kivusta, mä itken elämästä ja kuolemasta, mä itken kaikesta siitä mitä mä näin, mitä mä koin.. Moon nii helpottunu.
Silti..
That the Ace that I was yesterday..
Is still there
Just waiting for..
Night.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
"Olet innokas, ulospäin suuntautunut, analyyttinen ideapakkaus. Ihmistyyppisi on monilahjakkuus, joka on kiinnostunut lähestulkoon kaikesta. Kaltaisesi ihmiset ovat itsenäisiä ja riippumattomia, mukautumattomia ja toisinaan jopa kapinallisia ja riitaisia. Ihmistyyppisi toimii inspiraationa toisille, jotka saattavat seurata sinua kuin gurua tuntemattomille vesille, joilla saattaakin olla vaaroja. Ihmistyypilläsi on toisinaan vaikeuksia tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia tai kohdata vastoinkäymisiä tai sietää auktoriteetteja. Sinulle soveltuu ammatiksi itsenäinen yrittäjä – toisten järjestelmiin sinun on vaikeampi sopeutua kuin omiisi. Sinulla on kyky menestyä monilla alueilla, ja saatatkin vaihtaa alaa monta kertaa elämäsi aikana. Etsit aina uusia haasteita, kun nykyinen toiminta on jämähtänyt rutiineihin. Ammattialoista sinulle sopivat parhaiten myyntityö, tiede, taide, kirjoittaminen ja psykologia – ja oikeastaan kaikki muukin, jos voit tehdä sitä oman mielesi mukaan. Löydät itsesi usein visionäärin, markkinoijan tai tutkijan roolista"
Yeah.
http://www.netello.com/viihde/persoonallisuustesti.php
Love me, hate me, it's me, Ace.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Vittu mikä ämmä. Minä siis. Saatana..
Mua vituttaa se kaikki mitä moon olevinani muitten silmis. Suoraansanottuna se kuvottaa mua. Se saa mut voimaan niin pahoin, että mun tekis mieli oksentaa verta, repiä itteni kappaleiks ja polttaa loput rippeet mitä musta jää.
Jaa että mikä nyt on? Ei oikeestaan mikään. Kaikki on hyvin. Pinnallisin puolin hyvin, erittäin hyvin.. Loistavasti. Aurinko paistaa, moon kaunis, mul on pitkäst aikaa rento olo, en stressaa pahemmin muustaku itestäni ja tästä.. tilanteesta.
mitä osaan olla parhaimmillani.
Tulta ja tappuraa,
terästä ja piikkilankaa.
Särmää ja säröä,
järisyttävää voimaa.
Se mitä sä et nää on se,
mitä mä häpeän.
Sä et nää kuinka hento on se savu,
joka tästä tulesta jää.
Se tuli saattaa polttaa,
liekki olla suurempi kuin muilla,
mut se savu on vaan hentoa usvaa,
jonka mä pidän sisälläni
ja tukehdun.
Kyllä, mäkin olen ihminen.
Kyllä, mäkin pelkään.
Kyllä, mullakin on heikkouteni.
Kyllä mutkin voi hajottaa.
Ja sitä mä pelkään.
Mä en uskalla luottaa siihen,
että sun kätes jaksais pidellä mua,
kun mä kaadun kunnolla,
kun mä en enää jaksa kävellä.
Mä en uskalla antaa sulle sitä,
mitä sä haluat,
koska mä pelkään että viet sen mennessäs.
Mä oon antanu sulle jo paljon.
Mä oon luottanu suhun jo liikaa.
Mä pelkään niin paljon.
Entä kun tulee päivä,
jolloin sataa ja aurinko ei paista?
Entä kun tulee yö,
jolloin mun painajaisista tulee totta?
Kun tulee päivä,
jolloin ei ole enää nähtävää..
Kun tulee päivä,
jolloin sä oot jo nähnyt musta kaiken..
Kun tulee päivä,
jolloin mä en enää riitä..
Sitä päivää mä pelkään.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Se eilinen oli vaa sunnuntaimasis.
Nyt mä leijun taas. Mullo muute uudet popot! Hohtavan valkoset So Whatit. Yeeeeaahhhh beibeeeee! Hah.
En menny kouluu tänää ku en jaksanu. Tänää menos viel mun leijona "siskon" kans shoppailee, varmaa itiksee joskus tunnin parin pääst.. Vitun siistii. Haluun uusii vaatteita. Hupparin ainaki.
Vittu mullo virtaa!
Love me, hate me, it's me, Ace.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Kun omistaa maailman, ei voi tavoitella enää kuin tähtiä. Kun saa tähdet, haluaa avaruuden. Kun saa avaruuden.. Maailmankaikkeuden.. Kun saa kaiken, se kaikki menettää arvonsa.
Mä mietin nykysin ihan liikaa. Mä murehdin tulevaisuudesta. Mä pelkään huomista. Miksikö? Koska mä tiedän, että huomenna asiat voi olla vain pahemmin ku ne on nyt. Mikään ei voi enää mennä paremmin, joten mä vaan odotan sitä alamäkeä, sitä kantoa tällä polulla, sitä sadepäivää.. Sitä jyrkännettä motarin päässä kun vauhtia on kakssataaviiskytseittemän ja pysähtyminen mahdotonta. Mä odotan sitä.. Tai ehkä jopa.. Sitä.
En tiiä mikä mua vaivaa. Masentaa. En haluu mennä huomen kouluu. En haluu olla niitten ihmisten lähellä. En haluu olla niiden tiellä ku ne luulee tietävänsä kaiken, ainakin omasta mielestään.. Mä en kuulu niiden joukkoon, mä en kuulu siihen maailmaan. Se maailma on pelkkää lasia, haurasta lasia, joka odottaa vain pientä tärähdystä hajottamaan sen miljooniksi pieniksi sirpaleiksi.. Mä en haluu olla sillon paikalla. Mä en haluu kävellä siitä yli. En haluu että ne pienet lasinsirut, ihmisten hajonneet haaveet ja unelmat, maailmat, ne lasinsirut.. En haluu että ne rikkoo mun jalanpohjat.
Itkettää, en tiedä miksi.
Love me, hate me, it's me, Ace.
Tunnen sun huulet mun kaulalla..
Tunnen sun kädet mun ympärillä..
Tunnen sun lämmön mun iholla..
Tunnen sun hengityksen mun niskassa..
Tunnen sun rakkauden.
Kello tulee yhdeksän, sun on aika lähteä..
En enää tunne sun sykettä mun rintaa vasten,
en sun huulias mun kaulalla,
käsiäs mun ympärillä,
lämpöäs mun paljaalla iholla,
kuumaa hengitystäs mun niskassa..
Suihkussa pisarat huuhtoo pois sun tuoksus mun iholta.
Ne huuhtoo pois sun suudelmat mun kaulalta..
Ne vie sun jäljet mukanaan pois.
Silti..
Se pieni tunne..
Pieni..
Se lämmin tunne..
Rakkaus kai..
Se jää.
