♠ Welcome ♠

Welcome to My mad mind.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..

Love, Ace.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Tietokoneriippuvuudesta kärsivä Ace on taas takaisin reviirillään.
Reissu oli raskas; kaaduin kerran ja hommasin itelleni mustan silmän suutani soittamalla, perse on kipeenä istumisesta ja hartiat ihan jumissa. Toisaalta, henki kulkee ja sydän lyö eli ei mitään valittamista.
Ekat päivät meni täysin tien päällä, yöt myös. Sain aikaa miettiä asioita.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kun ajettiin Porvoon motaria ja mietin mun koiraa niin mä kuulin sen haukkuvan. Katoin taivaalle ja siellä pilvistä oli muodostunu tassu ja just sen pilven taakse aurinko oli piiloutunu.. Ehkä se oli merkki. Merkki mun enkeliltä ettei mun tarvitse surra. Merkki siitä, ettei se oo kokonaan poissa. Merkki siitä, että se edelleen vahtii mua. Kyynel, toinen, kolmas.
Mun pitää nyt yrittää jatkaa ja hyväksyä että poika on poissa. Se ei tule takaisin fyysisesti, mutta henkisesti se ei ole edes lähtenyt minnekään. Se on painanut mun sydämeen muistoksi kultaisen tassunjäljen, joka on ja pysyy, tapahtui mitä tahansa.
Mun päässä ei liiku tällä hetkellä mitään järkevää. Mietin ensi viikkoa ja yhtäkkiä eilistä. Kaikki on ihan sekaisin mun sisällä. Ajatukset, tunteet ja tapahtumat menee ja tulee enkä saa mistään kiinni. Voisin turruttaa aistini pinnalliseen ihmissuhdesotkuun mitä telkkari tarjoaa ja mässätä samalla jotain hyvää. Paitsi ettei täällä ole mitään hyvää, ei muuten mitään muutakaan syötävää. Poikamiesboxeissa majailu on hidasta fyysistä ja henkistä itsemurhaa, mutta onneks oon jonkin sortin masokisti.
Mua ahdistaa tää ajan kuluminen. Miksei mun elämää vois pysäyttää siks aikaa että saan asiat järjestykseen? Tää on taas tää teflonkattila-vertaus. Paitsi että se on nyt fyysisesti pois kuvioista. Mielestähän se ei lähe mihinkään.
Mä tarvisin nyt selkeät päämäärät, rajat ja ohjeet. Tää elämä on tällä hetkellä samanlaista kuin ajais mutkaista tietä tuhatta ja sataa ilman karttaa ja päämäärää, joka risteyksessä on liian vähän aikaa miettiä mihin kääntyisi ja yleensä kääntyy väärään suuntaan, vaikkei suunnasta olekaan tietoa.
Mä haluan X:n takas ennenku teen mitään tyhmää. X on mun rajat, X on mun suunnannäyttäjä, kartanlukija tällä helvetillisellä ja päättymättömällä rallitiellä. Kulta tuu takas kotiin! Soitan sille ja lupaan viikon yhtäjaksoista rakastelua sen säännöillä jos se tulee takas heti nyt eikä kohta. Panettaa.
P.S muistakaa syyä lettuja.


Love me, hate me, it's me, Ace.

0 Comments:

Post a Comment