♠ My mad mind. ♠

Viimeisimmästä viestistä on tovi. Miksi? Noh, ensinnäkin on tuo Romeo. Poika vaatii paljon aikaa ja kasvaa kovaa vauhtia. Toiselta nimeltään Romeo on nykyisin "Terroristi", joten sekin kertoo hieman ajanpuutteen syystä. Toinen syy on X, joka tuli kotiin aikaisemmin kuin oli tarkotus, koska mursi jalkansa. Nyt siis mun elämä on täysin vuorottelua ajanvietossa pennun ja X:n välillä, ravausta kohteesta A kohteeseen B, liikenneruuhkia, pikaruokaa, juoksemista ja ainaista rakkauden osoittamista. Multa loppuu voimat kesken ja mitähän tapahtuikaan kun Acen omat voimat ei enää riitä?
No vitut siitä nyt, mieli tekis mutta ei niin pahasti että sortuisin. Ei ainakaan toivottavasti.. Oon onnistunu korvaamaan sen melko hyvin pelkän nikotiinin avulla. Tupakkaa menee siis melkosesti. Puoltoista askia punasta mallua päivässä taitaa olla se minimi. Nytkin kärytän tässä, lonkero tuossa vieressä ja kannettava sylissä, istun rappusilla ja kuuntelen sadetta. X on sisällä ja pian munkin kai pitäs mennä takasin. Mut tää hetki on nyt vaan mulle.
Heh. Nyt kun mulla on aikaa itelleni ja omille ajatuksille, niin mun pää lyö tyhjää. Kun mä yritän ajatella niin mun mieleen tulee vaan jotain mitättömiä flashbäkkejä viime päiviltä. Uudet kolmenkympin kuulokkeet. Pentu puremassa mun kenkää. Mun piirtämä musta piikkilankasydän X:n kipsissä. Viiltohaava selässä. Mustat satiinilakanat. Ilo. Suru. Yllättyneisyys. Lämpö. Kipu. Tyhjyys. Sanat. Eleet. Ilmeet. Tavat. Rutiinit. Uudet tuulet. Ainainen kiire.
Nyt kun olis aikaa olla rauhassa ja ilman stressiä, niin mä ajattelen jo seuraavaa hetkeä ja mitä mun pitää tehä. X juoksuttaa mua koko ajan, mikä ei siis oo sen oma vika, sillä sehän ei pääse kovin hyvin kävelemään koska se sen jalka on kipsissä kokonaan. Ei se sinänsä mua haittaa, muttaku se on ite niin vaivautunu ku se joutuu pyytämään voisinko mä tuoda sille kaljan tai tehä pari leipää.. Mut aina mä tuon ja aina mä teen. Se tekis saman mulle. Sitä paitsi X kyllä osaa kiittää. Viime yönä se hiero mun selän kuntoon, piti hyvänä ja silitteli mun hiuksia kunnes mä nukahdin. Se piti kiinni musta ja kuiskaili pieniä helliä sanoja mun korvaan. Se suuteli mun kaulaa, poskea, huulia.. Se näykkäisi mun korvaa ja murisi. Mä jätin sen selkään muistoksi pari raatelujälkeä ja olkapäähän hampaanjäljet. Rajua rakkautta.
Huoh.. Tää hetki alkaa loppua. Rööki on palanut pahveihin asti ja lonkerotölkki on melkein tyhjä. Aurinko laskee ja läppärin akku vetelee viimeisiään. Taitaa olla aika mennä sisälle, käpertyä sohvalle X:n kainaloon kattomaan jotain leffaa, kunnes jossain kohtaa nukahdan ja X sulkee telkkarin, vetää peiton mun päälle ja antaa suukon poskelle, ottaa hyvän asennon ja nukahtaa itsekin. Siinä me nukutaan yhdessä aamuun asti. Uuteen aamuun, uuteen päivään. Niin se menee.



Love me, hate me, it's me, Ace.