♠ My mad mind. ♠

Ace lentää tällä hetkellä aika vaarallisen korkeella.
Elämä alkaa sujumaan. Tähän uuteen alkuun tarvittiin vaan totaalinen romahtaminen. Nyt, pölyt on putsattu ja uudelleen rakentaminen voi alkaa.
Mistä mä puhun? Son pitkä ja turhan mutkikas tarina kerrottavaksi nyt. Mut sen voin kertoa, et mutsin kans alkaa sujumaan, kouluki luistaa pikkuhiljaa, ihmissuhteiden kans ei pahemmin ole ongelmia ja.. Se jätkä.. Puhuttakoon hänestä nimellä Skopu, joka juontaa juurensa herran kieroutunutta ja seksuaalista energiaa tihkuvasta horoskooppimerkistä, skorpionista.
Mul on ollu ennenki juttuu tän jätkän kans. Se satutti mua viimeks aika pahasti.. Ei pidetty yhteyttä moneen kuukauteen mut.. Sit se vaa tekstas. Se tekstas, keskellä yötä, varottamatta, iski vaan suoraan kiinni. "Mä vaan mietin mitä sulle kuuluu ja mite sul menee nykysin.. Sun ei oo pakko vastata tähän, tiedän ettet siedä mua enää mut.. Mä en saa sua pois mun mielestä." Koitin sit soittaa sille päiväl monta kertaa mut se ei pystyny vastaa, tekstas vaan et menis niin lukkoo kuullessaa mun äänen et ei siit tulis mitää. Noh, vihdoin sit illalla se vastas. "Moi.."
Yks sana. Yhdellä sanalla se sai mun sisälle sen tunteen, sen lämmön ja mä kävin sekunneissa läpi ne kaikki tunteet mielihyvästä, rakkaudesta, ilosta ja onnesta aina niihin pettymyksen hetkiin, niihin riitoihin.. Kaikki se viha, se kipu, pettymys.. Kaikki ne kulki mun läpi yhtä aikaa kaiken sen lämmön kanssa ja mä luulin kuolevani. Mut en kuollu.
Me puhuttiin jotain paskaa noin kymmenen minuuttia. Sen ääni oli yhtä vetävä ku ennenki.. Mä muistin taas sen ruskeet silmät, sen katseen, sen kädet joille mä joskus sain nukahtaa.. Ne kuiskaukset pimeässä, sen lämmön, kiihkon, rakkauden.. Kaiken sen mitä tapahtu yhtenä yönä kun sato vettä ja kovaa. Ja oli kylmä. Mut ei meillä.
Koska mulla on periaate, kaikki kostetaan takas kaksinkertasena, niin mä päätin, et se jätkä tulis kärsimään niinku mä kärsin. Mä ajattelin pelata, saada sen tilanteen samaks ku sillo ennenko se petti mua. Mut täl kertaa se pettäjä olisin minä.
Mun peli suju hyvin. Ei tunteita. Ei mun puolelta. Sit se alko lipsumaan.. Mä en vaa voi sanoo sille ei. Se jätkä iskee suoraan mun sydämeen, se pääsee läpi mun kuoresta ennenku ehin puolustautuu.. Se riisuu mut mun aseista ja mä oon sen sylissä, ilman mitään, alasti ja haavoittuvana.. Se hymyilee ilkeästi ja leikittelee aluksi.. Mä pelkään.. Mä en voi tehdä mitään.. Sillä sekunnilla ku se näyttää tekevän viimeisen armoniskunsa ni se muuttaakin kurssiaan ja ottaa mut, rakastaa.. Se ei satuta, se vaan rakastaa mua, rajusti ja vaarallisesti. Se vaan rakastaa.
Mä oon taas täysin sen lumoissa. Meijän suhteesta tulee vaikee ja se aiheuttaa meille molemmille tuskaa joskus enemmän ku me kestetään, mut kunhan me unohdetaan kaikki paha ja antaudutaan toisillemme, niin kaikki on taas hyvin.
Mut se siitä. Aiheenamme tänään myös mun entisen elämän kummitukset, joita kohtasin taas eilen. Mä luulin et ne ajat olis jo ohi, kaikki näytti olevan jo unohdettu mut..
Eilen päiväl jouduin kyttikselle kuulusteluihin. Ne kyseli jotain K.O:sta, mun suhteesta siihen ja ne yritti repii must irti tietoo koko kamajupakasta. Ne kyseli Jaystäkin. Kielsin kaiken. Lopuks mul sit meni hermo ja puoliks huutaen kysyin niiltä et minkä takia mut oli sinne raahattu, koska noi jutut moon kertonu niille ennenki.
- Me saatiin tieto että sä tietäisit näistä asioista jotain. Sun ei tarvitse pelätä, sua ei kukaan syytä mistään. Sä voit auttaa meitä, siks sä oot täällä.
- Jahas. Ja mitenköhän mä voin arvon herroja auttaa?
- Viime viikolla Hel..
- Oikeestaa.. Kuka teille musta puhu?
- Me ei voida kertoa tollasia.
- Just. Sit mäkään en välttämättä tiedä mitä mä voin kertoa.
- Kai sä ymmärrät että jos sä pimität tietoa tässä asiassa ni sä olet sitten yhtä syyllinen ku muutkin? Ymmärrätkö sä tyttö että tää on iso asia?
- Moon täysin tietonen mitä mä teen.. Äläkä sä ala siinä tytöttelemään.
Ne oli hetken hiljaa. Mä avasin nahkatakkini, laitoin kädet puuskaan ja vajosin siihen tuoliini katse naulittuna lattiaan.
- Niin siis. Viime viikolla tapahtu aika ikävä asia Helsingin itäpuolella. Oletko sä tietonen tästä asiasta?
- Siellä nyt tapahtuu aina kaikennäköstä.
- 22-vuotias mies ammuttiin seulaks. Kaks kertaa keskivartaloon ja sitä ennen polveen. Oletko sä tietonen tästä asiasta?
- Mä en puhu enää mitään. Saanko lähtee?
- Me mielellään kuultais sua ennenku lähdet.
- Mä lähen nyt.
Jotain ne yritti sanoo vielä, mä vaan kävelin ulos.
Soitin Jayn hakemaan mut. Se kerto kaiken.
Se pikkunisti tapettiin velkojen takia. Oli se mullekki huntin auki. Ehkä mä annan sen sille anteeks. Levätköön.
Mä luulin kaiken olevan jo ohi. Tää olikin vaan pieni hengähdystauko ennen veritekoja, ennen pelkoa ja tuhoa. Pian kaikki loppuu muttei nätisti. Ensin otetaan omat takasin.