♠ My mad mind. ♠

- Sä teet sitä taas.
- Mitä muka?
- Pidät kaiken itelläs. Ace kulta.. Puhu mulle, kerro mikä painaa, mikä on huonosti..
- Kaikki on hyvin.
- Ei muute ole. Sanot noin vaa kosk et haluu huolestuttaa mua. Kerro mulle kulta..
- Kaikki on iha hyvin.
Jay kaato lisää kahvia ja sytytti tupakan. Se katto mua, mut mä en kattonu sitä. Mä katoin ikkunasta alhaalla liikkuvia autoja ja ihmisiä. Oli kauheen pimeetä vaik maassa oliki lunta.
- Pimeempää ku yleensä.
- Täh?
- Nii. Pimeempää ku yleensä.
Jay huokas ja nous ylös. Se käveli mun taakse ja kieto kädet mun ympärille, anto suukon poskelle ja kuiskas
- Ace pieni..
Se kääns mut ympäri ja anto mun itkee sen vahvaa rintakehää vasten, kastella mun kyynelillä sen uuden hienon paidan.. Se paino mun pään vasten sen sydäntä niinku se aina tekee ku mä itken. Mä rauhotun ku kuulen miten sen sydän lyö, miten voimakkaasti se sykkii.. Jay piti mua siinä pitkään, niin pitkään etten enää itkenyt, en hiiskunut sanaakaan, en tuntenut mitään. Jay vihaa mua sillon.. ei, Jay ei vihaa mua vaan sitä.. mut Jay on heikko kun on kyse musta. Se ei kestä katsoa mun kyyneleitä, ne tuntuu polttavan sen sielua, syöpyvän läpi sen uudesta paidasta, läpi sen tatuoidusta ihosta.. Aina sydämeen asti, siihen vahvaan, suureen sydämeen asti.. Ja ne kyyneleet polttaa sen rikki, hajalle, sulattavat pois, kokonaan pois sen suuren ja vahvan sydämen, joka tekee Jaystä Jayn.. Sen sydämen se anto jo aikoja sitten mulle.



Love me, hate me, it's me, Ace.