♠ My mad mind. ♠

Mä päätin sen nyt, päätin viimeisen kerran. Se on ohi nyt. Nyt sen on oltava ohi kun mä siitä kirjoitan.. Silti mä sisimmässäni tiedän etten pääse irti, se ei päästä.. Tai kyllähän se päästää mut mä en vaan pääse, mä en voi irrottaa, en, vaikka se puukottaa mua jatkuvasti, käyttää ja heittää pois, leikkii hetken ja menettää kiinnostuksensa.
But Ace is not just another toy.
Mä tarviin uuden ja paremman. Tarviin sellasen miehen, miehen, joka ei satuta mua vaan haluaa mun parasta, rakastaa ja tukee, pitää sylissä, silittelee mun hiuksia ja odottaa että mä nukahdan ensin. Mä haluan miehen, joka nostaa mut etusijalle, miehen, jolle mä merkitsen jotain. Mä haluan ihmisen, joka välittää musta, sellaisen ihmisen, joka pitää musta huolta, jota mä kiinnostan, joka haluaa musta jotain, haluaa mut ja tekee kaikkensa sen eli mun eteen.
Se tuli takas, se satutti, mä uskoin sen valheisiin taas, se vaan leikki mulla ajankulukseen.. Aivan kuten mä kirjoitin merkinnässäni "He's back.".
Nyt.. Nyt mun smaragdiset silmät ei enää kiillä muusta kuin kyynelistä. Ne kaipaa takaisin niiden ivallista ja leikittelevää pilkettä, sitä kiiltoa, jonka ne pukevat ylleen innostuksesta, sitä katsetta.. Se katse, joka saa ihmisen pysähtymään. Se katse, joka pysäyttää ajan, vie maailman ympäriltä. Se katse, joka käskee ihmistä perääntymään kun on jo liian myöhäistä.. Se katse uhkuu voimaa ja paloa, tunnetta, sitä kapinaa ja vaaraa, jännitystä ja syvyyttä.. Sitä ei voi ymmärtää, sitä ei voi lukea.. Sitä ei voi lokeroida, ei analysoida.. Sen katseen nähdessään näkee kaiken ja ei mitään.
Se katse on mysteeri mulle itellenikin vaikka olen sen nähnyt peilistä monta kertaa. Viime aikoina vain en kertaakaan.





Love me, hate me, it's me, Ace.