♠ My mad mind. ♠

"Ace on iha sekasi taas vaihteeks..", "Salee vetää taas kamaa tai jotai.. Ei se normisti tollane oo.", "Mikä vittu sua vaivaa?!"..
Noi on kommenttei joita kuulen joka vitun päivä. Joudun tuottamaan ihmisille pettymyksen: Ei. Minä, Ace, en vedä kamaa. En ole koko ajan humalassa. En tiä mikä mua vaivaa.
Kaikki vaan on niin.. kummallista.. En tiä miks.. Päivät menee.. Päivät tulee.. Aika kuluu.. Mä en.
Sain viime maanantaina ne aggressiolääkkeet. En enää vedä ihmisiä pataan, hymyilen vaan ku mulle vittuillaan. Kukaan ei osaa suhtautuu muhun, mun reaktioita pelätään. Mä en tiedä mitä tekisin.. Kaikki mitä teen karkottaa ihmiset mun luota. Sinänsä se ei mua haittaa. Mua ei taas kiinnosta mikään vittuakaan, mikään ei tunnu miltään.
Sulkeudun taas itteeni. Ku sen ekan kerran huomasin ni mua pelotti, yritin muuttaa asiaa mut nyt.. Mä en jaksa välittää. Mulle on vitun sama mitä ihmiset mun ympärillä must ajattelee, miltä niistä tuntuu tai mitä ne mulle sanoo. Can't feel it.
Nyt moon taas vaan yksin tän asian kanssa. Kaikkien asioiden kanssa. Koko maailman kanssa. Koko saatanan paskan kanssa. Se on mun oma vika. Mut paskanvitut mä välitä. Puran tänne mieluummi ku ihmisille jotka ei ymmärrä asioiden oikeeta laitaa, sanoo samat sanat tottumuksesta, sanat, joita ne ei tarkota, sanat, jotka ei auta vaa saavat mut sulkeutumaan yhä enemmän.
Mikä mulla nyt sit taas on nii päi vittua? Ei oikeestaa mikää. Ei mua haittaa se ens kuun oikeudenkäynti, ei mua haittaa se et mun elämä luisuu taas raiteiltaan. Mua ei haittaa vaik mun riippuvuus miehistä tekee mut hulluks, ei mua haittaa myöskään se et jätän antibiootit syömättä jotta voin dokaa. Juominen helpottaa hetkellisesti. Muuta mä en pyydäkään ku sitä hetkellistä ulospääsyä tästä. Vaik kaikki on hyvin. Kaikki on niin hyvin siihen asti ku mä avaan suuni jossain ja kerron nää asiat ihmisille.
Tällä hetkellä mua vituttaa yli kaiken ihmisten sokeus. Mä en voi ymmärtää miksei kukaan nää sitä samaa maailmaa ku minä. Tai kyllähän niitäki ihmisiä löytyy, yks niistä istuu linnassa, toinen on jossain ison meren toisella puolella, kolmanteen en pidä yhteyttä koska se sattuu liikaa, neljäs vaan hymyilee, ihan niinku minä, ja itkee näitä asioita yksin ja hiljaa, yön pimeydessä. Vittu..
This is just another endless fight without a reason.
Mun elämässä on kyl myös jotain niin hienoo täl hetkel. Mun yks parhain kaveri, jonka kanssa moon aina ollu samalla aallonpituudella, me ollaan taas ne leijonaneidit, jotka ymmärtää toisiaan ilman sanoja. I fucking love her. Toinen juttu on just pelkkä juttu, ainakin viel. Moon ihastunu, sen myönnän.. Nii on kai seki mut me nyt eka vaa leikitää. Silti.. Äskenki.. Heh. Senki kans me ymmärretää toisiimme ilman sanoja, mä saan olla oma ihanan kamala itseni ja silti se vaan hymyilee. Sil on kiva hymy, hauska nauru.. Ja hyvät jutut! Ja son selkeesti kiinnostunu musta. This is maybe just another game with love but.. I don't care.
Elämää ei vaan pitäs ottaa niin vakavasti. Asiat tulee ja menee. Mä tiedän sen ite varsin hyvin. Kaikesta selvii aikanaan ja jollei selvii ni sit sille ei voi mitään. Suhteellisesti kaikki on turhaa, mikään ei merkkaa mitään. Ku noin ajattelee ni pärjää elämässä, turha sitä on kiistää.
Jollei tunne mitään niin mikään ei satu. Jos jokin sattuu ni sen pitää sattuu kunnolla, kerralla ja kovaa, yllättäen. Ihan niinku pieleen menny alastulo motocrossissa, puukko selässä, kolari rekan kanssa, tiputus seitsemännestä kerroksesta. That's how I'd like to have my life.