♠ My mad mind. ♠

Kello tulee kuusi. Heräsin just. Pitäs lähtee himaan kohta, tänään on viimeinen päivä ennen lomaa, vapautta. Historiallinen viimeinen päivä. Jännityksellä mä odotan ja pelkään tulevaa. Miksi pelätä kun ohjat on mun omissa käsissä? Just siks. Kaikki mun käsissäni hajoaa tai katoaa lopulta. Todistettu fakta.
Kello siis tulee kuusi ja mä en ole kotona, mietityttää miksi. Eilinen vähän venyi ja nyt sattuu päähän. Puolikas kaulaan. Vaikuttaa heti. Laitoin kahvin tippumaan ja istun keittiössä ihailemassa kolmannen kerroksen kaunista kaupunkimaisemaa.
Mister69 heräs. Jep, käsitit oikein.
- Huoooomenta.., mister69 haukottelee ja halaa mua.
- Huomenta huomenta., vastaan ja hymyilen.
- Kerro mulle miks pitikään herätä näin aikasin? Haukotus.
- Kosk mul on tänää päättärit.
- Ainii.. Mä ain unohan et soot viel niin pieni., mister69 sanoo pää kallellaan ja nipistää mua poskesta. Mä tönäsen sitä. ja se nousee ylös huomatakseen, että laitoin jo kahvin tippumaan. - Soot kyllä hyvä nainen.
- Kiitos.
- Mut tiiäks, sus on kyl yks huono puoli.
- Jaa mikä? Taasko näit "kylmä muija"-juttuja?
- Eeei. Oon huomannu et oot kyl kaikkee muuta ku kylmä..
- Joo pyyhi noi kuolat suunpielistäs.
Se esittää pyyhkivänsä suunpielensä.
- Noin.
- Noni hyvä, niin mikä mussa on huonoa?
- En mä ny enää muista.
- Varhaisdementia?
- Ei diagnosoitu.
- Jumankauta, osaaks sä jotai sivistyssanojaki? Mäku ajattelin et sun sanavarastos rajottuu Mazdan varaosiin ja kuluneisii iskulauseisii..
- Äläs vähättele mun Mazda-machoilun voimaa beibe, tiedän et sua kiihottaa kun mä kerron sen moottorin sylintereistä ja kuinka sen ääni on melkein parempaa ku sun huutos harrastettaessa..
- Joo lopeta. Idiootti..
Se nojaa tiskipöytään ja hymyilee ilkeesti. Se kattoo mua taas sillee.. Mä en voi olla repeemättä nauruun ja kääntämättä päätäni pois. Se lähtee kävelemään mua kohti.
- Noh, mikäs neitiä naurattaa..?
Se kutittaa mua kyljistä ja mä jatkan nauramista.
- Älä älä älä älä! Ei saa! Ei kylkii!
Sitten tipun tuolilta ja esitän loukkaantunutta. Hautaan kasvot polviin ja oon hiljaa.
- Noh.. Mikäs nyt tuli?, mister69 kysyy eka huvittuneena ja kun en reagoi, se jatkaa huolestuneempana. - Satutinks mä sua? Sori Ace, ei ollu tarkotus.
Se istu mun viereen lattialle ja siirsi mun hiuksia kasvoilta. Sit mä repesin.
- Vittu sun kanssas nainen! Älä enää tee tollast!
- Solit sulonen. "Sori Ace, ei ollu tarkotus"., mä matkin sitä ivallisesti ja nousen ylös. Se kattoo mua vihasesti ja yrittää kampata mut. Mä juoksen pois ja lukittaudun vessaan. Mister69 yrittää houkutella mut ulos ensin vikittelemällä, sitten lupauksella aamupalasta, sitten halisessiolla ja lopuksi rajulla rakkaudella. Kun houkuttelu ei tehoa, se siirtyy uhkailuun. En edes muista (viitsi kirjoittaa) mitä se sanoi, nauroin niin etten saanu henkeä. Lopuks mä avasin oven.

"Anna mun pitää susta kiinni kun sä tunnet putoovas. Anna mun rauhotella sua kun sä pelkäät. Anna mun ravistella sut takas tähän maailmaan kun sä häviit sen taakse.. Ace.. Mä en haluis nähä sua noin, mut jos sä haluut olla se, niin mä hyväksyn sen. Mut sano mulle jos sä haluut pois. Sano jos mä voin tehä mitään, mikä parantais sun oloa tai auttais sua. Anna mun auttaa, Ace."


Love me, hate me, it's me, Ace.

Kello 8:00
Herätyskello soi. Nukuttua tuli kaksi ja puoli tuntia. Vaikee hengittää, koko kroppa tärisee, sydän käy ylikierroksilla ja olo on sekava. Päässä humisee ja maailma pyörii ympärillä. Silmät kiinni ja keskity. Päivän ensimmäiset kymmenen minuuttia meni hengityksen tasaamisessa ja todellisuuden tavoittamisessa. Ei hyvä, mutta tuttua puuhaa. Ennen mä itkin ja luulin kuolevani, kun se lähti pois ja jätti mut vieden mukanaan kaiken elämänilon ja energian musta. Nyt siihen on jo tottunu. Nousin ylös hitaasti ja avasin verhon. Aurinko paistoi ja mun silmiin sattu. Kompuroin ulos huoneestani ja huomasin muiden jo lähteneen. Hyvä, eipähän tarvi esittää. Jääkaapista mehua etsiessä käteen tarttui ensimmäisenä eilinen puoliksi juotu lonkero. Vedin sen nassuun buranan kera. Kävelin takas huoneeseeni ja menin peilin eteen seisomaan. Kuka sä oot? Hiukset sotkussa, mut mä en välitä, naama likaisena, mut mä en välitä, paita väärinpäin ja rikki, mut mä en välitä. Puhelin soi. Mister69 soittaa.
- Mmmh..?, vastaan.
- Huomenta päivänsäde! Herätinkö?, kysyy mister69 veemäisellä äänellä.
- Et.
- Harmi. Soot nii sulone ku sä suutut..
- Älä ärsytä mua nyt.
- Anna anteeks hani.. Jokos oot palautunu?
- Jaa mistä?
- Kyl sä tiiät.
- Aaa.. Vitun pervo.
- No toista mieltä sä olit viel eile..
- Joojust.
- Millos uusiks?
- Nevahh.
- Älä kuule yritä, mä tiiän et sä haluut sitä. Mitä teet tänää? Monelt pääset?
- Emmätiä. Pääsen kai kahelttoist mut en jaksa mitää.
- Älä mee kouluu, tuun teille.
- Ärh.. En mä hei oikeesti jaksa tänää.
- Ai sen takii?
- Nii ja muutenki.
- Pahaki olo?
- No sellane viis vaille kuolema. Mut onha tähä jo tottunu.
- Voin tulla pitää sust huolta.
- Älä jaksa hei.
- Eiku meinasin niinku OIKEESTI pitää huolta. U know, silitän sun hiuksii ja kerron et kaikki järjestyy samaa aikaa ku sä itket mun olkapäätä vasten?
- Muuten iha jees, mut mä en itke.
- Kylmä muija.
- Jep. piip-piip-piip.
Kello 9:03
Koulun parkkis. Mopo lukkoon ja kohti koulua. Kolme minsaa myöhässä. Ihan vittu sama. Hak istuu penkillä ja vetää röökii.
- Mitäs mitäs, eiks ykän tunti kiinnosta vai?, kysyn ja istun sen viereen.
- No ei kiinnosta ei., se vastaa.
- Mitäs poltat?
- Tupakkia.
- Mut mitä?
Se näyttää askia. Vihreetä Smarttia, ei mun merkkiä.
- Jaah..
- Haluuks jämät?, Hak tarjoo ystävällisesti.
- Emmä. Saan viel jonku vitun syövän ku toi on ollu sun suussas.
- Haista vittu.
- Sitäpaitti mul on omat eväät.
Otan taskusta pienen pillerin ja heitän kurkkuun. Sitten kävelen pois. Hak huutaa jotain perään mutten kuule mitä, enkä välitä.
Käytävässä mister69 soittaa taas. Totean olevani koulussa ja lopetan puhelun. Luokkaan kävellessä ihmiset tuijottaa taas. Mä en jaksa niitä. Mä en jaksa niitten kusipäämäisiä katseita ja ivallisia huutoja. Mä en kuule niitä. Istun takarivin oikeaan nurkkaan omalle paikalleni. Kokoon itteni pikkuhiljaa, mieli meinaa karata taas jonnekin rajan taakse. Hengitän ja yritän olla huutamatta, kun rintaan alkaa pistää ja sydän jyskyttää. Sitten en muistakaan mitä tapahtui.
Kello 9:45
Tunti on ohi, käytävään istumaan. Oikeastaan mun ei ollut tarkotus jäädä siihen, mut päässä vaan pimeni niin oli paras jäädä huilaamaan. Kun näkö palas vihdoin ja katoin sitä seinää niin se aaltoili. Voi vittu.. Yritin koota itteeni kun näin parin kaverin lähestyvän. Ahdistus. Kauhee tivaaminen.
- Mikä sul on? Sä näytät iha silt ku olisit jossai puuttees., toinen sano.
- Hehheh., vastasin.
- Eiku siis emmä tarkottanu mitenkää kaksmielisest.
Sitten en muistakaan enempää.
- Ulkovälitunti! Kaikki pihalle sieltä käytävästä!, maikan ääni tavoittaa mut takas tähän maailmaan. Meinasin pyörtyä kun nousin siitä. Onneks JJ oli siinä vieressä ja otti kiinni. Kysy onks kaikki hyvin ja haluunko mä et se veis mut terkkarille. Vastasin et mitä pienistä, mul on kaikki ihan hyvin. Valehtelija.
Kello 10:05
Liikkatunti. Ei ollu aikaa liikata, niin katottiin videoo. Tenavat ja joku kaunoluistelu episodi. Ace hävis taas ja tilalle tuli se. Nauratti ihan pirusti kun se Pipsa vai mikä olikaan veti perseelleen. Me löydettiin taas jotain voimaa. Ihme. Sitten onkin taas vähän hämärää aina kolminkeskeiseen (+ykä) keskusteluun kavereiden kanssa asti. Juteltiin niitä näitä, iloista keskustelua, tyttöjen juttuja. Se tuntu hyvältä. Se vai se, en tiedä, mutta en välitäkään. Sitten on taas vähän hämärää.
Kello 11:46
Mopo hajos taas. Sama kohta, sama vika. Kirosin ne jarrut syvimpään helvettiin kun paikalle osui Kim, JJ ja Herranen.
- Noh, mitä kävi?, nauroi Kim.
- Älä jumalauta sano sanaakaa!, kivahdin.
- Taas ne jarrut?, JJ kysyi.
- Nepäne., vastasin.
Juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes levyt oli viilentyny ja matka saattoi jatkua. Kotona datasin hetken ennenku soitin mister69:lle ja sovin treffit.
Kello 13:22
Odotin mister69:ä salaisella tupakkapaikallani. Se ajo siihen taas varmaan satasta.
- Kelpaisko neidille kyyti?, mister69 heitti.
- Toki.
Ajeltiin pari tuntia ja juteltiin henkeviä, kunnes mentiin niille.
Se käsittelee mua kuin jotain särkyvää. Se on hellä ja kyselee koko ajan kaikkea tyyliin "haittaaks jos mä.." ja "saanks mä..". Se on päässyt mun lähelle. Mun lähelle ei ihan kuka vaan pääsekään. Tällä hetkellä niitä ihmisiä on kolme plus mister69.
Mä oon miettiny mitä mä tekisin mister69:n kanssa. Kertoisinko mä sille mun menneisyydestä lisää, vaikka se tietääkin siitä ja vähän muustakin? Mister69:n avulla mul olis mahdollisuus alottaa uudestaan, mut se ei käy. Mä olen päättänyt olla minä, vaikka paska ihminen olenkin.
Päivä kului mister69:n kanssa kuin siivillä. Käytiin ajamassa, juteltiin, kiusattiin toisiamme, riehuttiin, otiin hiljaa, leikittiin tuijotuskisaa ja painittiin. Käytiin me kaupassakin ja mä vedin pienet päiväkännit. Sitten päiväunille.
Kello 21:11
Heräsin. Mister69 silitti mun hiuksia ja antoi pienen suukon.
- Soot hassu ku sä nukut., se hymyili.
- Mitä mä tein?, kysyin nolona.
- No ku sä käännyit tällee muhun päin ni sä laitoit käden toho mun kaulalle ja otit paidan kauluksest kiinni ja sit huokasit sillee hassusti. Sit mä en voinu pitää enää näppejäni erossa sust.
- Kauan sä oot ollu hereil?
- Koko ajan.
- Melkee kaks tuntii?
- No eiks se oo iha sama nukunko mä vai en, toi äskene oli suoraa mun unista.
- Vittu sä oot kyllä.. Mmmh..
Hyvä olo.
Kello 21:58
Mister69 lähti heittämään mua himaan. Ajeltiin jonkin aikaa ja sit päädyttiin lentokentän viereen. Se oli kaunista. Aurinko alko pikkuhiljaa tippua horisontista ja samaan aikaan nousi lentokone.
- Toi pelkää pimeetä., sanoin.
- Täh? Välil en tajuu sua., mister69 kummasteli.
- Älä pelkää, mäkää en tajuu itteeni. En oo koskaa tajunnukkaa.
Me oltiin siinä hetki ja sitten se vei mut kotiin. Ajettiin Maken luo. Se oli autotallissa laittamassa mun hussen konetta.
- Voi vittu Ace.., Make alotti saarnan.
- Älä nyt., sanoin. En halunnu et se haukkuu mut mister69:n kuullen.
- Muthei, mun pitäs lähtee. Huomen töitä., mister69 sanoi.
- Juu.. Oli kivaa, kiitti., vastasin.
Mister69 levitti kädet halaamisen merkiksi. Mä halasin sitä ja näin sen ohi, kuinka Make katto mua ja pudisti päätään. Päästin irti ja mister69 katto mua silmiin ja mä hymyilin. Se heitti Makelle hyvästit ja vinkkas mulle silmää startatessaan autonsa. Sitten se kaahas pois. Käännyin ja näin kuinka Make katto mua tuomitsevasti. Kävelin sen luo.
- Noh, vedä turpaan. Ei se mitää muuta., tiuskaisin.
Suureksi yllätyksekseni Make veti mut kiinni itteensä, halas ja kuiskas:
- Ace, sä tiiät mitä mä oon mieltä tosta touhusta.
- Joo mut..
- Shh. Nyt kuuntelet. Jos sä oikeesti haluut olla mister69:n kanssa, ni mul ei oo mitää sitä vastaan, jos sä haluut elää sen kanssa, mul ei oo mitää sitäkää vastaa. Mut älä satuta ittees.
- Miten mä muka satutan itteeni?
- Eksä huomaa?
- En? Selvennä.
- No se on vähä vaikee selittää.. Mut pikkune, lupaa mulle, ettet tee mitää tyhmää jooko?
- Mä lupaan.
Se päästi irti ja mä otin metrin taaksepäin.
- Nyt suihkuu ja nukkumaa. Meetkö himaa vai jäätkö yöks?, Make vaihto aihetta.
- No mä ainaki käyn himas ja tuun sit viel kattoo tota hussee. Käyks?
- Joo mut mä oon koht valmis ton kans. Mut tuu silti.
- Juu. Otetaa CoD matsi. Viimekerrast onki aikaa.
- Jep. Mä hakkaan sut.
- Nii varmaa.
Sitten kävelin pois.
Kello 22:20
Kotona faija oli korjannu mopon. Mutsi tivas taas missä olin ollu. Jätin sen huutamisen omaan arvoonsa ja lukittauduin huoneeseeni.
Nyt mä oon tässä. Kuuntelen tän biisin ja oon yksin. En mä oo yksin. Unohdin, sehän on Ace&se, me. Ja mitään en kadu.

Olen vain kumiseva vaski
Olen helisevä symbaali
Enkä tajua mitä pitäisi katua.

Love me, hate me, it's me, Ace.

Luovutan.
Miks elää vaikeeta ja onnetonta elämää kun vois elää niinkuin on määrätty, heittäytyä elämälle ilman ennakkoluuloja tai odotuksia? Vaikka se elämä oliskin syntisen kiellettyä ja johtais kuolemaan ennemmin tai myöhemmin? Lopultahan kumminkaan mikään ei merkitse mitään, viimeisenä päivänä maailma<0. Sen päivän mä haluaisin nähdä.
"Sekstiili Neptunus - Pluto yhtymä
Olet valinnut syntyä aikaan, joka ei maapallon ja koko linnunratamme kannalta ole mikään keskiverto, nyt opetellaan suuria läksyjä koko ihmiskunnan evoluutioon liittyen."
Mä alan tästä lähtien hyväksymään sokeesti kaiken mitä tää elämä mun eteen tuo. Hyväksyn joka ikisen vastaiskun päin kasvoja, jokaisen pienenkin virheen mitä teen tai mitä muut tekee mulle. Niin on vaan helvetin paljon helpompaa.
Mä en enää yritäkään olla hyvä tai peitellä sisintäni. Mä en enää yritä pysyä erossa vaikeuksista enkä mä ponnistele saavuttaakseni itselleni merkityksettömiä tavoitteita. Aion olla itseni herra ja määrätä kaikesta, mistä voin vähänkin päättää. Ensimmäinen päätökseni on, että jatkan näin.

Ace&se now and forever.
Together we're strong.
Now we fade away as one.

Love me, hate me, it's me, Ace.

Miekkojen yhdeksän kuvaa totuuden ehdottomuutta, lopullista ja peruuttamatonta päätöstä. Tehtyä ei saa tämän jälkeen tekemättömäksi. Et voi saada mitään ennakkovarmistusta, mutta nyt on joka tapauksessa tehtävä ratkaiseva valinta kahden vaihtoehdon välillä.

Tänään on ollut hyvä päivä. Mä olen onnellinen. Miksikö? Ensinnäkin, sain tänään osakseni ihailua ja kunnioitusta, sain viettää aikaa hyvän ystävän kanssa, ostin uusia vaatteita sekä kengät ja sormuksen. Sain nauraa koko sieluni kyllyydestä. Nauroin kovempaa kuin aikoihin, ja nauroin oikeesti. Se tuntui ihmeen hyvältä, vapauttavalta.
Päivä meni siis kutakuinkin näin:
Aamulla piti herätä kasilta, jotta kerkesi ysiks kouluun. Koulussa vietin pari tuntia ja sitten läksin ystäväni kanssa shoppaamaan. Oli kivaa, helvetin kivaa. Kotiin päästyäni hymyilin yhä, mikä oli jo hieman huolestuttavaa. Mutta sitten sain hymylleni aihetta. Puhelin soi.
- Jokos tuhlaajatyttö on kotiutunu?, mister69 vinoili.
- Toki toki., vastasin.
- Oot siis himas?
- Jujjuu, kuis? Onks ikävä?
- Aina.
- Niinnii.
- Hmmh.. Oikeesti ehkä vähä.
- Ehkä meijän pitäs sit olla vähä enemmä erossa toisistamme.
- Eikäku päinvastoin. Vai häh?
- Nomut tiiäkkö, siedätyshoitoa.
- Näääh mitää sellasii. Haluukko nähä vaik öööh.. nyt?
- Nyt?
- Nii, oon täs teijän tiel, u know, se mesta mis käyt aina mutsiltas salaa röökillä?
- Mitääää vittua? Etkä oo.
- Olen olen! Tuuks sä tänne vai tuunko hakemaa?
- Valehtelet. En oo tulos.
- Sit tuun hakee.
Kuuluu askelia, pehmeitä askelia. Kengät vasten hiekkaa, sitten soraa, sitten asfalttia.
- Joo voi vittu et oo tulos! Mutsi ja kaikki on himas.
- No tuu sit tänne, tuun vastaa.
- Mut siis mitä sä tääl teet? Ent jos en olis ollu himas? Makekaa ei oo kotona.
- No sit oisin venannu et tuut himaa. Mites muute se yökylä-juttu? Tarkotin sitä mitä sanoin.
- Joo just. Haluut vaa panna mua.
- Noh.. Mitennii "vaa"?
- Myönnät siis?
- No totta helvetissä! Mut mitennii "VAAN panna sua"?
- Ai sä haluut jotai muutaki vai?
- No emmä tiä. Tuu tänne ni puhutaa lisää.
- No jos mä tuun sit.
- Hyvä. Nägy koht, pikku peto.
- Justjust. Joo no jooh.. Oon koht siel, mo.
- Moo. piip-piip-piip.
Saakelin auringonlaskut. Siinä hetkessä oli taikaa. Enemmän taikaa kuin missään muussa mun kokemassa hetkessä, ellei yhtä lasketa. Mutta tää oli jotain, jotain niin helvetin taianomaista ja katoavaa, harvinaista herkkua.
Sen silmissä on jotain outoa, jotain salaperäistä ja vaarallista, jotain surullista, jotain lempeää ja hellää, kiivasta ja tulista. Sen katse on mulle ihan liikaa.
Se katsoi, kun aurinko tippui horisontista ja kun auringon viimeiset säteet osu sen kasvoille, se huokas ja veti mut lähemmäs. Mä värisin. Kylmästä? Pelosta? Onnesta? Pelonsekainen onnentunne. Se katto mua, mä en uskaltanu kattoo sitä. Mä en kestä niitä sen silmiä, se varmasti tietää sen. Se yritti saalistaa mun katsetta, se katso mua niin pitkään, kunnes mä painoin silmäni kiinni ja nojasin sen vahvaa rintaa vasten. Sen sydän löi voimakkaasti ja se hengitti rauhallisesti ja syvään. Se kiersi kädet mun ympärille ja huokas taas. Mäkin huokaisin. Se halas mua ensin hellästi, veti taas vähän lähemmäs ja sitten rutisti niin, etten voinut liikkua. Voinut vai halunnut?
- Ace.., se sanoi.
- Noooh?, kysyin.
- Tota.. Tai ei mitää.
- Sano ny ku alotitki.
- No..
Hiljaisuus.
- Niin?
- Mä tykkään susta Ace.
- Mäki susta.
- Mut siis mä tykkään susta, niinku oikeesti.
- Mmmh.. Miks?
- Soot nii erilaine.
- Mitenni "erilaine"?
- Emmä tiä, sä vaan oot. Siis niinku hyvällä tavalla.
- Niinnii varmaa joo.
- Just tost mä tykkään.
- Mistä?
- Noku puhut noin ja oot tollane.. No tollane.
- Hmh.. Säki oot ihan kiva.
- Ace..