maanantai 26. toukokuuta 2008
Kello 8:00
Herätyskello soi. Nukuttua tuli kaksi ja puoli tuntia. Vaikee hengittää, koko kroppa tärisee, sydän käy ylikierroksilla ja olo on sekava. Päässä humisee ja maailma pyörii ympärillä. Silmät kiinni ja keskity. Päivän ensimmäiset kymmenen minuuttia meni hengityksen tasaamisessa ja todellisuuden tavoittamisessa. Ei hyvä, mutta tuttua puuhaa. Ennen mä itkin ja luulin kuolevani, kun se lähti pois ja jätti mut vieden mukanaan kaiken elämänilon ja energian musta. Nyt siihen on jo tottunu. Nousin ylös hitaasti ja avasin verhon. Aurinko paistoi ja mun silmiin sattu. Kompuroin ulos huoneestani ja huomasin muiden jo lähteneen. Hyvä, eipähän tarvi esittää. Jääkaapista mehua etsiessä käteen tarttui ensimmäisenä eilinen puoliksi juotu lonkero. Vedin sen nassuun buranan kera. Kävelin takas huoneeseeni ja menin peilin eteen seisomaan. Kuka sä oot? Hiukset sotkussa, mut mä en välitä, naama likaisena, mut mä en välitä, paita väärinpäin ja rikki, mut mä en välitä. Puhelin soi. Mister69 soittaa.
- Mmmh..?, vastaan.
- Huomenta päivänsäde! Herätinkö?, kysyy mister69 veemäisellä äänellä.
- Et.
- Harmi. Soot nii sulone ku sä suutut..
- Älä ärsytä mua nyt.
- Anna anteeks hani.. Jokos oot palautunu?
- Jaa mistä?
- Kyl sä tiiät.
- Aaa.. Vitun pervo.
- No toista mieltä sä olit viel eile..
- Joojust.
- Millos uusiks?
- Nevahh.
- Älä kuule yritä, mä tiiän et sä haluut sitä. Mitä teet tänää? Monelt pääset?
- Emmätiä. Pääsen kai kahelttoist mut en jaksa mitää.
- Älä mee kouluu, tuun teille.
- Ärh.. En mä hei oikeesti jaksa tänää.
- Ai sen takii?
- Nii ja muutenki.
- Pahaki olo?
- No sellane viis vaille kuolema. Mut onha tähä jo tottunu.
- Voin tulla pitää sust huolta.
- Älä jaksa hei.
- Eiku meinasin niinku OIKEESTI pitää huolta. U know, silitän sun hiuksii ja kerron et kaikki järjestyy samaa aikaa ku sä itket mun olkapäätä vasten?
- Muuten iha jees, mut mä en itke.
- Kylmä muija.
- Jep. piip-piip-piip.
Kello 9:03
Koulun parkkis. Mopo lukkoon ja kohti koulua. Kolme minsaa myöhässä. Ihan vittu sama. Hak istuu penkillä ja vetää röökii.
- Mitäs mitäs, eiks ykän tunti kiinnosta vai?, kysyn ja istun sen viereen.
- No ei kiinnosta ei., se vastaa.
- Mitäs poltat?
- Tupakkia.
- Mut mitä?
Se näyttää askia. Vihreetä Smarttia, ei mun merkkiä.
- Jaah..
- Haluuks jämät?, Hak tarjoo ystävällisesti.
- Emmä. Saan viel jonku vitun syövän ku toi on ollu sun suussas.
- Haista vittu.
- Sitäpaitti mul on omat eväät.
Otan taskusta pienen pillerin ja heitän kurkkuun. Sitten kävelen pois. Hak huutaa jotain perään mutten kuule mitä, enkä välitä.
Käytävässä mister69 soittaa taas. Totean olevani koulussa ja lopetan puhelun. Luokkaan kävellessä ihmiset tuijottaa taas. Mä en jaksa niitä. Mä en jaksa niitten kusipäämäisiä katseita ja ivallisia huutoja. Mä en kuule niitä. Istun takarivin oikeaan nurkkaan omalle paikalleni. Kokoon itteni pikkuhiljaa, mieli meinaa karata taas jonnekin rajan taakse. Hengitän ja yritän olla huutamatta, kun rintaan alkaa pistää ja sydän jyskyttää. Sitten en muistakaan mitä tapahtui.
Kello 9:45
Tunti on ohi, käytävään istumaan. Oikeastaan mun ei ollut tarkotus jäädä siihen, mut päässä vaan pimeni niin oli paras jäädä huilaamaan. Kun näkö palas vihdoin ja katoin sitä seinää niin se aaltoili. Voi vittu.. Yritin koota itteeni kun näin parin kaverin lähestyvän. Ahdistus. Kauhee tivaaminen.
- Mikä sul on? Sä näytät iha silt ku olisit jossai puuttees., toinen sano.
- Hehheh., vastasin.
- Eiku siis emmä tarkottanu mitenkää kaksmielisest.
Sitten en muistakaan enempää.
- Ulkovälitunti! Kaikki pihalle sieltä käytävästä!, maikan ääni tavoittaa mut takas tähän maailmaan. Meinasin pyörtyä kun nousin siitä. Onneks JJ oli siinä vieressä ja otti kiinni. Kysy onks kaikki hyvin ja haluunko mä et se veis mut terkkarille. Vastasin et mitä pienistä, mul on kaikki ihan hyvin. Valehtelija.
Kello 10:05
Liikkatunti. Ei ollu aikaa liikata, niin katottiin videoo. Tenavat ja joku kaunoluistelu episodi. Ace hävis taas ja tilalle tuli se. Nauratti ihan pirusti kun se Pipsa vai mikä olikaan veti perseelleen. Me löydettiin taas jotain voimaa. Ihme. Sitten onkin taas vähän hämärää aina kolminkeskeiseen (+ykä) keskusteluun kavereiden kanssa asti. Juteltiin niitä näitä, iloista keskustelua, tyttöjen juttuja. Se tuntu hyvältä. Se vai se, en tiedä, mutta en välitäkään. Sitten on taas vähän hämärää.
Kello 11:46
Mopo hajos taas. Sama kohta, sama vika. Kirosin ne jarrut syvimpään helvettiin kun paikalle osui Kim, JJ ja Herranen.
- Noh, mitä kävi?, nauroi Kim.
- Älä jumalauta sano sanaakaa!, kivahdin.
- Taas ne jarrut?, JJ kysyi.
- Nepäne., vastasin.
Juteltiin siinä jonkin aikaa, kunnes levyt oli viilentyny ja matka saattoi jatkua. Kotona datasin hetken ennenku soitin mister69:lle ja sovin treffit.
Kello 13:22
Odotin mister69:ä salaisella tupakkapaikallani. Se ajo siihen taas varmaan satasta.
- Kelpaisko neidille kyyti?, mister69 heitti.
- Toki.
Ajeltiin pari tuntia ja juteltiin henkeviä, kunnes mentiin niille.
Se käsittelee mua kuin jotain särkyvää. Se on hellä ja kyselee koko ajan kaikkea tyyliin "haittaaks jos mä.." ja "saanks mä..". Se on päässyt mun lähelle. Mun lähelle ei ihan kuka vaan pääsekään. Tällä hetkellä niitä ihmisiä on kolme plus mister69.
Mä oon miettiny mitä mä tekisin mister69:n kanssa. Kertoisinko mä sille mun menneisyydestä lisää, vaikka se tietääkin siitä ja vähän muustakin? Mister69:n avulla mul olis mahdollisuus alottaa uudestaan, mut se ei käy. Mä olen päättänyt olla minä, vaikka paska ihminen olenkin.
Päivä kului mister69:n kanssa kuin siivillä. Käytiin ajamassa, juteltiin, kiusattiin toisiamme, riehuttiin, otiin hiljaa, leikittiin tuijotuskisaa ja painittiin. Käytiin me kaupassakin ja mä vedin pienet päiväkännit. Sitten päiväunille.
Kello 21:11
Heräsin. Mister69 silitti mun hiuksia ja antoi pienen suukon.
- Soot hassu ku sä nukut., se hymyili.
- Mitä mä tein?, kysyin nolona.
- No ku sä käännyit tällee muhun päin ni sä laitoit käden toho mun kaulalle ja otit paidan kauluksest kiinni ja sit huokasit sillee hassusti. Sit mä en voinu pitää enää näppejäni erossa sust.
- Kauan sä oot ollu hereil?
- Koko ajan.
- Melkee kaks tuntii?
- No eiks se oo iha sama nukunko mä vai en, toi äskene oli suoraa mun unista.
- Vittu sä oot kyllä.. Mmmh..
Hyvä olo.
Kello 21:58
Mister69 lähti heittämään mua himaan. Ajeltiin jonkin aikaa ja sit päädyttiin lentokentän viereen. Se oli kaunista. Aurinko alko pikkuhiljaa tippua horisontista ja samaan aikaan nousi lentokone.
- Toi pelkää pimeetä., sanoin.
- Täh? Välil en tajuu sua., mister69 kummasteli.
- Älä pelkää, mäkää en tajuu itteeni. En oo koskaa tajunnukkaa.
Me oltiin siinä hetki ja sitten se vei mut kotiin. Ajettiin Maken luo. Se oli autotallissa laittamassa mun hussen konetta.
- Voi vittu Ace.., Make alotti saarnan.
- Älä nyt., sanoin. En halunnu et se haukkuu mut mister69:n kuullen.
- Muthei, mun pitäs lähtee. Huomen töitä., mister69 sanoi.
- Juu.. Oli kivaa, kiitti., vastasin.
Mister69 levitti kädet halaamisen merkiksi. Mä halasin sitä ja näin sen ohi, kuinka Make katto mua ja pudisti päätään. Päästin irti ja mister69 katto mua silmiin ja mä hymyilin. Se heitti Makelle hyvästit ja vinkkas mulle silmää startatessaan autonsa. Sitten se kaahas pois. Käännyin ja näin kuinka Make katto mua tuomitsevasti. Kävelin sen luo.
- Noh, vedä turpaan. Ei se mitää muuta., tiuskaisin.
Suureksi yllätyksekseni Make veti mut kiinni itteensä, halas ja kuiskas:
- Ace, sä tiiät mitä mä oon mieltä tosta touhusta.
- Joo mut..
- Shh. Nyt kuuntelet. Jos sä oikeesti haluut olla mister69:n kanssa, ni mul ei oo mitää sitä vastaan, jos sä haluut elää sen kanssa, mul ei oo mitää sitäkää vastaa. Mut älä satuta ittees.
- Miten mä muka satutan itteeni?
- Eksä huomaa?
- En? Selvennä.
- No se on vähä vaikee selittää.. Mut pikkune, lupaa mulle, ettet tee mitää tyhmää jooko?
- Mä lupaan.
Se päästi irti ja mä otin metrin taaksepäin.
- Nyt suihkuu ja nukkumaa. Meetkö himaa vai jäätkö yöks?, Make vaihto aihetta.
- No mä ainaki käyn himas ja tuun sit viel kattoo tota hussee. Käyks?
- Joo mut mä oon koht valmis ton kans. Mut tuu silti.
- Juu. Otetaa CoD matsi. Viimekerrast onki aikaa.
- Jep. Mä hakkaan sut.
- Nii varmaa.
Sitten kävelin pois.
Kello 22:20
Kotona faija oli korjannu mopon. Mutsi tivas taas missä olin ollu. Jätin sen huutamisen omaan arvoonsa ja lukittauduin huoneeseeni.
Nyt mä oon tässä. Kuuntelen tän biisin ja oon yksin. En mä oo yksin. Unohdin, sehän on Ace&se, me. Ja mitään en kadu.
Olen helisevä symbaali
Enkä tajua mitä pitäisi katua.
