tiistai 22. huhtikuuta 2008
Tänään on ollut varsin kaunis päivä. Kaikki on sujunu niin täydellisesti kuin voi sujua. Koulussa oli melko rentoo, tosin koskas mulla ei siellä rentoo olis kun niitä tehtäviähän olen joo niin ahkera tekemää.. Ihmiset on ilosia ja kai mäkin olen ilonen. Yks asia mua tosin vituttaa suunnattomasti, ja kohtalotovereitakin mulla tässä asiassa löytyy parikin kappaletta. Siitä ei sitten sen enempää.
Tänään kaikki kyllä menee putkeen oikeesti. Ei mulla ole edes mitään mustia ajatuksia joita haluaisin tänne purkaa. Tai ehkä..
Tonne mä haluan takaisin. Sen yhen kanssa. Se yks. Mul on ikävä sua.
Lomaromanssit on ihan jees. Toiseen ei vaan saa takertua, se pilaa koko homman. Mä takerruin.
Mun pää on ihan sekasin. Tänään taas vaihteeks ihan läpäl laskettiin näitä jätkiä. Kahden käden sormetkaan ei riitä mun tapauksessa. Pahinta on se, että mulla on jo se oikea. Niinhän me luullaan. Niinhän kaikki luulee. Mä en enää kyllä oo niin varma. Silti ei me voida erota, ei. Se on Ace ja X, X ja Ace, nyt ja aina. Herra X vei mun sydämen liian aikaisin. Liian aikaisin. Mä en ehtinyt nähdä elämää tarpeeks. Mutta ei me voida erota. Ei. Se on sääntö, kirjoittamaton sääntö jota totellaan vaikka sisältä kärsittäisiin kuinka paljon tahansa. Loppujen lopuksi kaikki tulee kärsimään, silti asiaa väistetään viimeiseen saakka. Pitkitetään salaista tuskaa, jota emme tuskaksi nimitä, mutta se vapaa olo mikä kaiken jälkeen tulee, olisi kyllä suuremmankin arvoista. Tosin, mun tapauksessani koko mun elämä menis tän mukana. Herra X veisi mukanaan kaiken. En nyt tarkoita, että hän olisi koko mun elämäni, ei, mutta hänen mukanaan lähtisi luultavasti kaikki mun ystävät. Oikeat ystävät, ei ne pintaliitäjät joita koulussa kavereiksi nimitetään. Tästä päästäänkin asiaan, jonka minua kerroin vituttavan:
Selkäänpuukottaja paskiaiset, pintaliitäjät, valehtelijat, manipuloijat. Kaava on seuraava: Manipuloijat ovat valehtelijoita, jotka kertovat tarinoitaan pintaliitäjille. Pintaliitäjät uskovat näihin tarinoihin ja muuttuvat selkäänpuukottaviksi paskiaisiksi. Ympyrä sulkeutuu, kun selkäänpuukottaja paskiaiset aloittavat tarinan levittämisen eteenpäin muuttuen itse manipuloijiksi. Lopuksi huomaat jääneesi yksin.
Löytyihän sitä jotain masentavaa tästäkin päivästä. Kun löytää ikävät asiat ja käsittelee ne, olo muuttuu yllättävän hyväksi, itsetietoiseksi ja osatessaan asettaa itsensä ikävien asioiden yläpuolelle, ne eivät enää vaivaa. Ainakaan pahasti.
My mind is clear.
Love me, hate me, it's me, Ace.
