♠ My mad mind. ♠

Olipa taas pirun kiireinen päivä. Vauhdikas oikeestaan kuvastaisi paremmin. Kilometrejä takana lähemmäs 300, joista kaksi kolmasosaa täysin turhia.
Virkavalta, kytät, poliisit, sinivuokot. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja poikkeushan vahvistaa säännön. Poliisi, tuo true-bomberin armas leikkitoveri. Miten nämä leikkitoverimme onnistuvat aina osumaan paikalle tutkineen, kun
1. Alla on menopeli, johon ikä riittää vasta parin vuoden kuluttua
2. Nopeusrajoituksen numero on matemaattisen lahjakkaasti kerrottu vähintään kahdella
3. Risteykseen ei voi pysähtyä kohdan 2 takia
4. Kohdan 3 seurauksena on väistettävä mahdollisesti muita liikenteessä olevia ja täten on mentävä vähän omia reittejä (lue, vastaantulevan kaistaa noin 30 metriä saakelin korkean liikenteenjakajan vuoksi)
5. Suojavarusteita ei ole käytössä mahdollisen kampauksen pilaantumisvaaran ja uusien aurinkolasien vuoksi
6. Ajokki ei toteuta rekisteriotteen ilmoittamia teknisiä ominaisuuksia, vaan ylittää ne joko reilusti tai erittäin reilusti (lue, viritetty)
7. Menopelillä matkustaa rekisteriotteen ilmoittaman yhden sijasta kaksi henkilöä
8. Toinen henkilöistä on hieman lainannut menopeliä ystävältään
9. Kohdan 8 johdosta henkilöillä ei ole kyseisen menopelin papereita
10. Kohtien 1-9 johdosta kuski päättelee loogisesti sinivalojen vilkkeen taustapeileissä olevan parempi hieman kauempaa katsottuna, joten on aika leikkiä kissaa ja hiirtä!
Adrenaliinin saa virtaamaan yllättävän hyvin pienillä ripauksilla vaaraa maustetuilla takaa-ajoilla. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan muun muassa noin 120km tuntinopeutta taajama-alueilla lauantaina alkuillasta, kun liikkeellä on tien yli juoksevia lapsia, hieman humaltuneita teinipissiksiä hoippumassa jalkakäytävä-ajokaista -väliä, pyöräilijöitä ja saatanan hitaita henkilöautoja. Ellei näissä olosuhteissa saa peltiä kolisemaan, niin voit toki yrittää ajaa vaikkapa päin sillan kaidetta, ojaan tai suoraan Siwan seinään!
Mutta älä tee kohtalokasta virhettä ja anna egon päästä valloilleen luullessasi kissan vihdoin kadonneen kintereiltäsi. Näin ei luultavasti ole, sillä ne pirulaiset ovat kovia vaanimaan. Älä siis pysähdy bussipysäkille miettimään toverisi kanssa mitä juuri tapahtui ja tasaamaan pulssia hermosavujen muodossa, sillä juuri tällä heikolla hetkellä ne hyökkäävät uudestaan. Onneksi olet nopea reagoimaan ja leikki jatkuu - tällä kertaa kovin panoksin. Jatketaan siis motaria. Kaahataan jonkin matkaa ilman päämäärää ja sitten kaarretaan jollekin täysin randomi rampille. Poliisi seuraa perässäsi rampin yläpäähän, mutta sokeana kadottaa sinut ja ystäväsi liikennemassaan. Sitten enää mietitään että missä ollaan ja kuinka päästään kotiin, joka on liian kaukana (matka suhteutettuna bensatankin sisällön määrään ja rahatilanteeseen).
Mitä tästä opimme? Sen jokainen päättäköön itse. Minähän tilanteen kokeneena voin sanoa suoraan, että ensi kerralla pitää varmistaa paljonkos se tankki vaatisi löpöä jos joutuisi mahdollisesti ottamaan re-matchin..


Love me, hate me, it's me, Ace.