♠ My mad mind. ♠

Juhannus, tuo keskikesän juhla, jolloin koko Suomen kansa yhtyy juhlistamaan yötöntä yötä polttamalla naapurin autotallin kun kokko leviää käsiin, juomalla vitusti viinaa ja leikkimällä supermiehiä, soudellen järvellä ilman pelastusliivejä juuri silloin, kun tarve virtsata on suurimmillaan ja täten järveen molskahtaminen on välttämätön paha, eikä uiminenkaan suju. Hukkuneita saa taas päivitellä sunnuntain hesarista. Onneks mä oon siis niin enkeli, etten juo tippaakaan ja nukkumaan menen viimeistään puoli kymmenen ja sitä ennen katson telkkarista pari luontodokumenttia siveellisesti pukeutuneena ja jalat ristissä istuen, pehmonalle kainalossa. Ainakin melkein.
Mä mietin, että pärjäänköhän näillä nykyisillä eväillä koko jussin ja pari päivää yli? Meinaan vaan, että tuli eilen aloitettua jo tuota toista viskipulloa. Vielä siis yks kokonainen viskipullo plus pohjat tuosta toisesta, pullo rommia, kaks lavaa kaljaa ja yks giniä. Kaipa niillä pärjää ja varastossa on kolme pulloa leijonaa, jos nuo pahasti loppuu kesken. Kuolenkin siis näillä näkymin alkoholimyrkytykseen. Hienoa. Onhan sekin tapa kuolla.
En mä oikeesti oo kova ryyppäämään (Profiili > Harrastukset > ryyppääminen).. Hehheh.. No mutta on niitä pahempiakin.. Esim. mutsi. Ei omena kauas puusta putoa. Puolustuspuhe pidetty.
Palataampas eiliseen. X tuli kotiin. Se oli venäyttäny vasemman nilkkansa just päivä ennen lähtöä, mutta eipä se sen menoa haitannu.. Mä olin niillä kun ne tuli kotiin.
- Noni, nyt jätkät kamoja kantamaan!, huusi sen faija eteisestä. Mä juoksin alas ja X heitti laukkunsa nurkkaan, otti mut syleilyynsä ja rutisti kovempaa kuin aikoihin. Se nosti mut syliinsä ja hukutti kasvonsa mun hiuksiin. Mä en voinu muutaku hymyillä.
- Sä tuoksut hyvältä., X sanoi.
- Ja sä oot ruskettunu iha helvetisti, kunnon neekeri., mä sanoin kateellisena. Sitten se olikin taas menoa.
Mä oon välillä miettiny, että miltähän X:n mutsista ja faijasta tuntuu toi meijän touhu. Tai sanotaanko näin, että on sitä tultu hommailtua vaikka ne on himassa ja mä kun en osaa olla hiljaa.. Mut kaipa ne on tottunu. Kun mä menin tupakalle ekan kerran koko muu X:n perhe oli lähteny johonki ja jättäny meijät kahden. Ne osaa tän homman, siitä mä tykkään. Se perhe on mulle läheisempi kuin mun oma, eikä ihme. X:n mutsi on maailman suvaitsevaisin ja lämminhenkisin ihminen, jonka tiedän. Sen kasvatustapoja on kritisoitu mm. mun oman mutsini toimesta, mutta musta tuntuu, että sen kasvatustyyli on ehkä hienoin ja onnistunein kaikista. Vaikka mä olen päättänyt, etten koskaan hanki kakaroita, niin silti, jos niitä joskus tulisi, niin kasvattaisin ne samalla tavalla kuin X:n mutsi on kasvattanut lapsensa. Hieno nainen, ei voi muuta sanoa.
Niin ja palataan siihen eiliseen. Mä ja X lähettiin kymmenen pintaan Jayn luo. Vietettiin sitten iltaa siinä X:n, Jayn ja parin mulle tutun ja tuntemattoman kanssa. Hauskaa oli, vaikka saatiinkin X:n kanssa kuulla kommenttia että voitas mennä muualle nuolemaan. Kateelliset.
Yö menikin sitten hellien kosketusten ja pienten kuiskausten merkeissä. Se jätkä saa mun sydämen lyömään nopeammin, hengityksen tihentymään ja se osaa hävittää kaikki maailman murheet ja paineet, pahat ajatukset ja huolet pois mun mielestä pelkästään sillä, että se kattoo mua ja hymyilee. Sen hymy on kaunis. Täydellinen. Sen alahuulen kolme lävistystä ja ne kulmahampaiden pidennykset saa sen näyttämään pelottavalta, ainakin pimeässä, mutta siitähän mä tykkään. Mä rakastan pelon tunnetta, ainakin tätä pelon ja jännityksen tunnetta, minkä X mussa saa esiin.
Mä oon onnellinen nyt. Silti, se pessimistin pieni ääni mun sisällä kyselee koko ajan, että onko tää pysyvää? Mikään ei ole, sen tiedän. Mutta mä haluan uskoa tähän nyt. Nyt, jos tää kestäis edes pari päivää, niin mä olisin tyytyväinen. Mä pyydän vaan pari päivää. Ärh, en saa taas alkaa miettimään ja murehtimaan tulevaisuutta. Jos mä haluan nää pari päivää elää tätä mun omaa unelmaa, niin mä en saa miettiä miten tää loppuu, missä tai milloin. On vaan elettävä..
Asiasta viidenteen, mä oon huolestunu yhestä jutusta. Kirjoitinkin tuossa jo, etten aio lapsia hankkia, mutta mua pelottaa silti. Tiedättehän ne mainokset, missä on vauvoja tai ihan pieniä lapsia? Niin. Se mainos, jossa on joku autiomaa tjsp ja se kuvaaja yrittää turhaan saada täydellistä kuvaa siitä lapsesta. Se ipana on aivan ihana! Mä en voi ymmärtää itteeni, mut joka kerta, kun se siinä lopussa hymyilee leveesti ja on sellane niin suloisen viaton, niin mun tekis mieli kaapata se mun syliin ja nähdä kun se hymyilee. IRL mä vihaan sellaisia yli kolmevuotiaita lapsia aina kymmenvuotiaiksi asti. Kaikki 3-10 vuotiaat lapset pitäs kieltää lailla, mä en kestä niitä. Ihan hirveitä manipuloivia pikkupiruja, tai sitten mä oon vaan tyhmä. Do not take word to word.
Ainiin! Selailin yks päivä jos jonkinlaisia blogeja ja pistin kommenttia, jos tykkäsin. Jos SINÄ tunnet piston sydämessäsi lukiessasi tätä, niin älä pelkää laittaa kommenttia. Pienikin tervehdys on tervetullut. Lupaan etten pure.. Kauheen kovaa.. No ei, Ace on kiltti, tooosi kiltti tyttö. Hullu, puhuu itestään kolmannessa persoonassa. Persoonallisuushäiriö? Noeikaitnysentäs.


Kuva pöllitty täältä.



Love me, hate me, it's me, Ace.