♠ My mad mind. ♠

Aurinko ei paista. Tai paistaahan se, nuo saakelin pilvet vaan on edessä. Ihminenkin on sisimmässään aina onnellinen ja tyytyväinen, välillä vaan elämän pilvet änkevät tielle estäen meitä näkemästä omaa onneamme. I'm so clever today.
Miten ne pilvet voi poistaa? Ehkä tiedostamalla ne. Mun pilvet koostuu rahapulasta, krapulasta, tyhjistä lupauksista ja vääristä suunnitelmista. Mut mä en nää niitä nyt. Mun aurinko on kirkas tänään.
Viime yössä oli taikaa. Mä näin X:n.
Kello läheni puoli yhtä, kun mun kännykkä piippas. Viesti, lähettäjänä X. Se halus nähä ja mul ei ollu mitään sitä vastaan. Lähin Makelta hiljaa ja sanaakaan sanomatta, koska tiesin, että se olis halunnu estää mua.
X nojaili Subaruunsa mun salaisella tupakkapaikallani ja poltti. Mä kävelin sen luo ja katoin sitä silmiin. Se veti savua henkeen ja katseli taivaalle.
- Mä oon kuullu mitä sä puuhailet., se alotti.
- Niin..
Se katto mua vihdoin ja oikaisi ryhtinsä. Se seisoi mun edessä niin vahvana, katto mua niillä silmillä, joilla se näkee mun läpi. Mä oisin vaan halunnu juosta pois ja painaa kaksi kaulaan, mutta mä jäin siihen. Mua pelotti ensimmäistä kertaa sen ihmisen lähellä.
- Miten sä tipuit taas?, X kysyi pettyneenä.
- Mä en tiedä.. Anna anteeks, en mä tahallani..
Kyyneleet tulvi silmiin väkisin. Mä itkin. Ace ei itke. Se oli pitkään hiljaa ja katto mua. Mä tipahdin siihen. Jumalauta sä oot heikko. Mä yritin kokoo itteeni turhaan, kun X otti askeleen lähemmäs ja tönäisi mua polvellaan. Mä makasin maassa kyljelläni, heikkona ja avuttomana.
- Mä en enää tiedä mitä mä tekisin sun kanssas., X sanoi.
- Ei sun pidä tehä mitään., mä yritin sanoa kyyneleitteni takaa.
- Kyl sä tiiät et mun pitää. Mut sä et taida ymmärtää kuinka vaikeeta tää on mulle?
- Mä..
- Turpa kiinni ja kuuntelet nyt! Mä en huuda sulle koskaan, vai mitä?
- Et..
- Huomaaks sä mitä mä nyt teen? Huomaatko?!
- Huomaan.. Älä..
- Ymmärrätkö sä miks mä jaksan tätä? Sä et voi ymmärtää kuinka pahalta musta tuntuu toi sun touhus! Sä et voi ymmärtää miten pahalta se tuntuu kaikista!
- Mä en oo pakottanu teitä mihinkään..
- Et ehkä tietosesti, mut muuten kyllä., X lopetti huutamisen ja istu mun viereen. - Jaykin on huolissaan susta.
- Mä tiedän.. Mä oon niin pahoillani.. Parempi olis ollu jos te ette olis koskaan ees tavannu mua.
- Sä tiiät ettei olis.
X veti mut kiinni itteensä. Mä muistin miks mä rakastan sitä.
Se piti musta kiinni ja sanoi
- Muistaks sä viime syksynä ku oltii keskustas? Sillo ku sä otit liikaa.
- Jotenki..
- Muistaks sä ku mä pidin sua sylissä just näin?
- Joo..
- Tuntuuks sust nyt samalta ku sillo?
- Tuntuu..
- Mä rakastan sua.
- Mäki..
Sanat jäi mun kurkkuun ja itku ei loppunu millään.
- Sano se.
- Mä..
X nosti mun katseen itseensä ja katto mua silmiin. Se siirsi mun hiukset pois silmiltä ja pyyhki mun kyyneleet.
- Iha rauhassa. Shh..
Se oli vaan paikoillaan ja katto mua. Mun on ollu aina vaikeeta sanoa ne kolme sanaa. Ne sanat on antautumisen merkki. Haluanko mä antautua tälle ihmiselle? Haluanko mä lopettaa tän yksinäisen, uuvuttavan taisteluni ja antautua? Antautua elämälle ja.. Rakkaudelle? Mä..
- Mä rakastan sua X.
Se hymyili ja mä sain tuntea, kuinka kylmät ne sen alahuulen metallirenkaat olikaan.
- Hyvä tyttö.
Me noustiin ylös ja sanaakaan sanomatta mä menin istumaan sen autoon. Se oli entisensä. Auton startatessa radiosta alkoi kuulumaan tuttu biisi.
- Laula mulle. Mul on ollu ikävä sun ääntäs., X sanoi.
Ja mä lauloin.