♠ My mad mind. ♠

Sataa vettä. Helvetisti vettä.
Mä oon odottanu sadetta jo pitkään. Puhdasta, uutta vettä, joka huuhtois pois nää sotkut, puhdistais ilmaa ja veis mukanaan kaikki murheet jonnekin maan alle. Niin se tuli, ja vei. Mut ei valitettavasti ihan kaikkia.
Mä oon kusessa, pahasti kusessa. Mua pelottaa, eikä mulla oo ketään turvana. X on maailmalla, Jay ja Make ei tiedä. Onneks mä asun sen verran metässä, ettei niitten luulis ihan kotiovelta tulevan hakemaan. Mut silti, mua pelottaa ja isosti. Niitten ei pitäis löytää mua, koska peitin jälkeni sen verran hyvin. Numero oli salattu, kun soitin, en antanu oikeeta nimeeni ja asuinpaikankin valehtelin. Mut jos ne ei löydä mua, niin miten käy tän mun takaajan?
Näissä piireissä jokainen liike on mietittävä tarkkaan, suunnitelmat hiottava paremmin kuin timantit Englannin kuningattaren sormuksessa ja jäljet pyyhittävä samaa tahtia kuin niitä syntyy. Kaikki kusettaa, kaikki valehtelee, kaikki pettää ja puukottaa selkään aina tilaisuuden tullen. Kukaan ei ajattele muuta kuin omaa hyvää oloaan ja jokainen turvaa itse selustansa. Kaikki yksin kaikkia vastaan. Paras ystävä saattaa pettää, jättää tai parhaimmassa tapauksessa tappaa sen takia. On sellaistakin sattunut. Kaikki yrittää olla mahdollisimman itsenäisiä ja koko homma on kuin teflonkattila. Kuumenee kuumenemistaan, reunat on niin korkealla, ettei pois ole pääsyä ja mistään ei saa kiinni. Lopulta palaa loppuun ja haihtuu olemattomiin.
Mä en tiedä mitä mä tekisin tän homman kanssa. Satsista on vielä kaks kolmasosaa jäljellä, ja velka on jumalaton. Mä en aio palauttaa tota ja mä en voi maksaa. Se oli kyl sen verran iso nimi, ettei luulis tällasen yksittäisen tappion paljoo painavan, mut nää piirit ei kyllä kovin lempeesti suhtaudu edes vitosen heittoihin sinne tänne, mikä on ymmärrettävää. Se, että sain edes maksuaikaa on erittäin harvinaista ja riskiä peliä. Tiedä sitten mitä se jätkä mussa näki. Noh, kyllä mä kieltämättä näytin sillon normaalia paremmalta ja puhuin sujuvaa paskaa. Käytin niitä sanoja, joilla yleensä saan kaiken. Mä saan puhumalla ihmiset tekemään melkein mitä vaan ja luottamaan muhun ilman estoja. Välillä mä mietin, että kuinka sokeita ihmiset oikeesti on? Mä voin valehdella melkein mistä vaan ja mua uskotaan. Mut ehkä se, että mua uskotaan, johtuu siitä, ettei mua kiinnosta jäänkö mä kiinni siitä valheesta. Se on helvetinmoinen valta jos ajatellaan elämää kokonaisuudessaan.
Mut on olemassa ihmisiä, joille mä en oo valehdellu koskaan. Asioiden kertomatta jättämistä ei tässä kohtaa lasketa valehteluksi. Miks kertoa, jos tietää, että se satuttaa toista tai on itselle haitaksi? Mä kyllä rakastan riitelyä ja verisiä tappeluita, mutta en halua aiheuttaa niitä kertomalla karuja totuuksia maailmasta. Mulla on kumminkin jonkinlainen hoivaamis-/suojeluvietti, etten halua satuttaa varsinkaan ihmisiä, joista välitän. Mutta muuten kyllä.
Viimeksi tappelin kunnolla helmikuussa. Oli lauantai-sunnuntai välinen yö ja mä olin helvetinmoisessa pöllyssä. En silti niin pahassa, ettenkö ymmärtäis mitään, mutta saatoin olla vähän äkkipikainen ja aggressiivinen. Vähän.. Nojoo. Ite se huora mua ärsytti ja se tönäs eka.
Oli vitun kylmä, vaikkei ollu ees paljoo pakkasta. Kello oli jotain kolmen ja neljän välillä ja me istuttiin keskustassa. Minä, X, Jay, K.O, T, OrQ ja X:n broidi. Mä olin ottanu jo kaks ja sen takia mun piti lähtee kävelemään. Kukaan ei tietenkään jaksanu lähtee messiin koska se koko mesta oli pelkkää loskaa. Mua se ei haitannu, enhän mä mitään tuntenu. Kävelin siihen kuuluisaan alikulkutunneliin ja sytytin röökin, kun joku muija ja sen kaveri tuli pummaa röökii.
- Sori, ne loppu just., sanoin työntäessäni puoliksi täyttä askia taskuuni.
- Sul oli viel ainaki puolet jäljel., se horo kimitti ja katto mua veemäisesti.
- No niin tais olla juu.
- Eks hei vois heittää?
- Emmä.
- Haist vittu sit.
Ne lähti kävelee pois päin.
- No melko vahvasti haisee juu, suosittelisin käymään suihkus tai jotain., huusin perään ja ne käänty takasin. Olivat melko maistissa.
- Tiiäks sä kelle sä puhut?, se horo sano ja tönäs mua. Sit mulla pimeni. Tönäsin sen siihen seinään ja muokkasin sen nassua. Helvetin pahaa jälkee tekee muuten tällaset metallisormukset, joita mulla on tapana käyttää. En mä sitä kauheesti mukiloinu, vähän koulutin vain. Mä en tykkää kun mulle vittuillaan, varsinkaan jos oon aineissa. En vastaa seurauksista. Kaikki sen piikkiin. Olipa hauskasti sanottu.
Mä tunnun syyttävän sitä lähes kaikesta. Oikeesti kaikki ei oo sen syytä, enemmän mussa on vikaa itessäni. Mut voin rehellisesti sanoo, että se on musta tehnyt tällaisen pelkurin, se on opettanut mut tällaiseksi. Joten, raukkamaisesti mä voin pistää kaikki tekemiseni sen piikkiin.



Love me, hate me, it's me, Ace.