♠ My mad mind. ♠

OLET MENETTÄNYT LUOTTAMUKSEN OMIIN RATKAISUIHISI JA EPÄILET OMIA TUNTEITASI. KAIKKI EI ETENE NIIN KUIN OLIT SUUNNITELLUT JA SYY ON VAIN SIINÄ, ETTÄ OMAN VIISAUTESI SIJASTA OLET LUOTTANUT TOISEN/TOISTEN MIELIPITEISIIN. NYT SINUN ON KANNETTAVA VASTUU KETÄÄN SYYTTÄMÄTTÄ - EDES ITSEÄSI.

Jahas, sellainen siis tämän päivän tarot-kortti. Tuon kortin sanoma olis hyvin sovitettavissa näihin aikoihin, mutta mitään vaikutuksia mä en kyllä nää. Mutta on sitä ennenkin oltu sokeita itselleen ja muulle maailmalle. Who cares? I don't. Neither should u.
K.O pääsi takas tänään. Se on taas ihan hukassa, vaikkei sitä myönnäkään. Ei se mitään, mä ymmärrän kyllä. Sitä hävettää, pelottaa ja se haluais vaan pois. Mä tiedän miltä se tuntuu. Sen takia mä voin auttaa sitä.
Me käytiin ajamas ja mä huomasin, että sen ajotyyli on muuttunu. Se ajaa aggressiivisesti, ihan kuin se haluais satuttaa itteään. Ei siinä mitään, niinhän mäkin ajan. Se tuntuu hyvältä. Läheltä piti -tilanteet on mulle melkein yhtä hyvää adrenaliinin lähdettä kuin se. K.O tietää sen, ja siks sekin ajaa kuin hullu.
Se jätkä on niin täynnä vihaa. Sen näkee sen silmistä. Sillä on samoja eleitä ja tapoja kuin mulla. Me ollaan niin samanlaisia nyt. Molemmat tietää missä mennään, molemmille on selvää, kuinka se vaikuttaa, mitä se tekee mielelle, keholle, ajatuksille, kaikille meijän läheisille ja meille itellemme. Ennen se hallitsi meitä täydellisesti, mutta nyt meilläkin on edes pieni ote itteemme ja tähän todellisuuteen. Nyt kun tää koko homma on selvä, kun kaikki tietää eikä tarvi enää salailla, me voidaan päästä irti. Päästä pois. Lopullisesti. Mut se on projekti, johon meillä kummallakaan ei ole vielä halua eikä resursseja. Vedetään viimiseen asti näin ja pakon edessä.. Kun me päästään siihen jo liiankin tutuksi tulleen kuilun reunalle, josta me ennen ollaan tiputtu pohjalle, korkealta ja kovaa, niin silloin me käännytään takaisin. Askel askeleelta, selkä menosuuntaan päin me kävellään pois sen luota, takaisin turvaan, jossa me pysytään vaikka mikä tulis.
Mä muistan edelleen miltä se tuntuu, kun siihen heittäytyy lopullisesti. Se on parin hetken ajan ihanaa, kevyttä ja niin huoletonta, kuin lentämistä. Mikään ei tunnu missään, kaikki sujuu ja jossei suju, niin se ei haittaa. Ei paineita, ei odotuksia, ei vastuuta, ei syytä, ei seurauksia. Ei mitään. Sitten sattuu ja kovaa, kun se maanpinta toivottaa tervetulleeksi tähän maailmaan ja todellisuuteen. Siinä sitä sitten ollaan, eikä tiedetä mihin mennään, kenen puoleen käännytään. Kukaan ei auta takas jaloilleen, ja ainut mitä entisten rakkaittensa suista kuulee, on lause: "Mähän varoitin sua". Se on helvetti, mut sisulla mä oon siitä noussut.
Oi että kun menee teksti taas nerokkaaksi. Noh, miten muutenkaan voisi kirjoittaa henkilö, jonka syntymäkartalla Merkurius sijaitsee Leijonassa. Astrologiaa tunteva kyllä ymmärtää, mitä tarkoitan..
Pistinkin tuossa paperille kaikki syntymäkarttani planeettasijainnit ja tulkitsin niitä. Olis paljon helpompaa jos kaikki ymmärtäis astrologiaa. Mä niin toivoisin tuntevani (IRL) jonkun, joka ymmärtäis ja tietäis kaiken astrologiasta. Vielä joskus mä löydän sellaisen ihmisen, ja siitä tulee mun paras ystävä, henkinen tuki, paras kuuntelija ja ainut, joka mua voi ymmärtää. (Jos tätä nyt sattuu lukemaan joku, joka astrologiaa tuntee, niin) voisinkin listata planeettasijaintini:

"Rakasta minua" kuiskaan hiljaa
sillä minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta, ei muuta
"Rakastan sinua" kuiskaan hiljaa
minulla on vain tämä likainen parketti
Ei muuta todellisuutta.

Love me, hate me, it's me, Ace.