♠ Welcome ♠
Welcome to My mad mind.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Toiselle puolelle ei yllä ymmärrys, vihollinen kyllä.
Ihmiset on heikkoja. Kukaan ei kestä loputtomiin, vaikka kuinka kovaa esittäisi. Heikkoudet on henkilökohtaisia vikoja, täydellisen kokonaisuuden paheksittuja epäkohtia. Täydellinenhän ei tällöin ole täysin täydellinen. Rikkinäinen kokonaisuus ja sen haavat. Haavat, jotka repeävät kun ne löydetään ja vuotavat enemmän tai vähemmän kuin tämä kokonaisuus kestää. Jos ne vuotavat liikaa, voi kokonaisuus rikkoutua täysin, haurastua olemattomiin ja hävitä pois. Mikä silloin avuksi? Voiko rikkinäistä koskaan korjata täysin? Kyllä voi, mutta se on helvetin vaikeeta. Tosin, jos siinä onnistuu, saadaan kokonaisuudesta entistä vahvempi. Mutta siitä eteenpäin se ei olekaan niin helppoa, sillä vaikka muu maailma ei enää niitä arpeutuneita haavoja löytäisi tai osaisi avata, niin niiden kantaja voi sen tehdä milloin vain. Vahingossa tai tahallisesti, mikä on täysin merkityksetöntä.
Jos haavojen antaa vain vuotaa kunnnes on sisältä täysin tyhjä, ei paluuta enää ole. Jäljellä on vain kuori, maailman luoma kuva, eikä sitä omaa sielua tai mieltä. Se on GAME OVER, eikä Load tai Start a New Game mahdollisuuksia ole. Silloin voi vain valita Continuen ja Exitin välillä, jatkaa tyhjänä ja itsensä menettäneenä tai lopettaa koko touhun. Oi kyllä, nyt puhutaan itsemurhasta. Mut älkää pelätkö, mulla ei peli ole ihan vielä menetetty, vaikkei toivoa ehkä näykään.
Miks mä puhun itsemurhasta? Sen yrittäminen on noussut pinnalle viime päivinä. Mä en jaksa, Jay ei jaksa, X ei jaksa. Kaikki sen yhen syytä. Miks piti tippua taas? Kuinka sä saatoit pettää mut, veljes ja parhaan ystäväs?
Toisaalta mä ymmärrän, toisaalta en. Mun piti olla se heikko, joka sortuu ja jota potkitaan päähän kun ei muuten pysy ajatukset kasassa. Mun piti olla se, joka ei jaksa ja joka ensimmäisenä yrittää jotain epätoivoista. Mä tiedän kyllä mitä se tekee mielelle, mä tiedän mitä se tekee kropalle, mä tiedän mitä se tekee kaikille meijän läheisille ja mä tiedän, ettei sitä voi muuttaa. Se on ja pysyy.
There's no easy or hard way out anymore. Not even a tiny way out. The tiniest way we've lost a long time ago.
Love me, hate me, it's me, Ace.
Jos haavojen antaa vain vuotaa kunnnes on sisältä täysin tyhjä, ei paluuta enää ole. Jäljellä on vain kuori, maailman luoma kuva, eikä sitä omaa sielua tai mieltä. Se on GAME OVER, eikä Load tai Start a New Game mahdollisuuksia ole. Silloin voi vain valita Continuen ja Exitin välillä, jatkaa tyhjänä ja itsensä menettäneenä tai lopettaa koko touhun. Oi kyllä, nyt puhutaan itsemurhasta. Mut älkää pelätkö, mulla ei peli ole ihan vielä menetetty, vaikkei toivoa ehkä näykään.
Miks mä puhun itsemurhasta? Sen yrittäminen on noussut pinnalle viime päivinä. Mä en jaksa, Jay ei jaksa, X ei jaksa. Kaikki sen yhen syytä. Miks piti tippua taas? Kuinka sä saatoit pettää mut, veljes ja parhaan ystäväs?
Toisaalta mä ymmärrän, toisaalta en. Mun piti olla se heikko, joka sortuu ja jota potkitaan päähän kun ei muuten pysy ajatukset kasassa. Mun piti olla se, joka ei jaksa ja joka ensimmäisenä yrittää jotain epätoivoista. Mä tiedän kyllä mitä se tekee mielelle, mä tiedän mitä se tekee kropalle, mä tiedän mitä se tekee kaikille meijän läheisille ja mä tiedän, ettei sitä voi muuttaa. Se on ja pysyy.
There's no easy or hard way out anymore. Not even a tiny way out. The tiniest way we've lost a long time ago.
Love me, hate me, it's me, Ace.
0 Comments:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
