♠ My mad mind. ♠

Mä en saa unta, vaikka mä oon aivan loppu. Fyysisesti loppu. Henkisesti loppu. Niin loppu, että itkettää, vaikka mä en itke. Eilen itkin, mutta se oli vahinko.
Mikä mua pitää hereillä? Minkä takia mä sinnittelen vielä, vaikka kaikki menee päin helvettiä? Miksen mä voi vaan nukahtaa? Nukahtaa niin, etten enää herää. Nukkuisin pois tästä helvetistä, missä millään ei ole väliä. Missä elämällä ei ole oikeesti mitään arvoa. Missä kaikella on aina hintansa, joka on liian kallis. Miksei kukaan hae mua pois? Miksei kukaan pelasta? Missä vitussa se valo tunnelin päässä viipyy? Mun tunneli on joko liian pitkä tai sitten mä en vaan etene. Mikä mua pitää paikallaan? Miten mä pääsen irti?
Se polttaa mun sormia. Mä haluaisin, mut mä tiedän etten mä sais. Jos ees vähän? Ei. Kyllä. Ei.
Mulla on niin kylmä. Mä oon niin kylmä. Mä en enää pysy kasassa. Mä oon pilannu elämäni. Mä oon pilannu mun rakkaitteni elämät.
Olis parempi jos mua ei olis ollutkaan. Äitikin sano niin kerran.

Mä oon niin väsyny tähän..

Mä oon niin väsyny tähän..

Mä oon niin väsyny tähän..

Mun elämä on niin sekasin. On hyviä kausia, on huonoja kausia. On hyviä hetkiä, niinku eilen, kun pääsin irti hetkeks tästä maailmasta ystävien avulla. Mutta vain hetkeksi. Nyt mä oon taas hukassa ja mulle on ihan sama löydänkö mä itteeni enää. Löytääkö mua enää kukaan? Salaa toivon että ei.
Mun ei pitäis enää olla hetkeekään yksin. Mä en sais ajatella mitään. Olis helppoa, jos mä olisin vaan sinisilmäinen ja tyhmä, sokea tälle kaikelle. Jos mä en ymmärtäis, niin mä en tuntis näin. Mutta miks vaikka mä ymmärrän, niin mä en tee mitään? Mä annan vaan mennä, mä annan mun elämän vaan valua pois. Mä en tunne mitään.
Viimeinen niitti. Loppu.
Musta on tullut se, eikä paluuta enää ole. Muotti on täytetty.