♠ Welcome ♠
Welcome to My mad mind.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Mun pienessä mielessäni, jossain siellä.
Mä toivon joskus, että olisin vain hiljaa.
Mä en halua, että tää enää jatkuu.
Tää elämä, mikä ei oo mitään.
Ehkä pitäs vaan ottaa veitsi.
Viillän mun kielen irti.
Leikkaan irti mun sormet ja varpaat.
Amputoin jalkani.
Sahaan poikki oikean käteni.
Revin hiukset päästäni.
Viillän loputkin tyhjät rippeet itestäni,
Kunnes on vain verta.
Viillän kaulani auki.
Sallin itelleni ulospääsyn tästä helvetistä,
helpotuksen.
Mut ei, en mä niin vois vielä tehä.
Ensin mun pitäis murjoa itteeni vasaralla.
Heittäytyä kuumalle kiukaalle.
Juosta tiiliseinään.
Oksentaa verta.
Puhkoa ihoani jäällä.
Ja lopuksi murtaa vasen käsi.
Kun kaikki on tehty, ei oo enää paluuta.
En pysty liikkumaan.
En pääse tästä epätoivosta,
Elämisen tuskasta.
Miten mä voin korjata tän kaiken?
Tän sairaan tuskan mun sisällä.
Mä en tunne mitään.
Sitten keksin sen.
Viimeinen keino.
Vedän itteni ylös murtuneella kädellä.
Tartun silmukkaan.
Varmistan sen olevan tarpeeksi korkealla.
Kaulan ympäri,
Ja sitten tipun.
Tipun vain, ja naks - niska poikki.
Mutten tee niin.
En tapa itteeni.
En anna itteni lipsua.
En anna itteni tippua.
En anna sen tapahtua.
En voi antaa sen tapahtua.
Mä aion elää.
Mun pitää yrittää.
Ei muttia.
Mä toivon joskus, että olisin vain hiljaa.
Mä en halua, että tää enää jatkuu.
Tää elämä, mikä ei oo mitään.
Ehkä pitäs vaan ottaa veitsi.
Viillän mun kielen irti.
Leikkaan irti mun sormet ja varpaat.
Amputoin jalkani.
Sahaan poikki oikean käteni.
Revin hiukset päästäni.
Viillän loputkin tyhjät rippeet itestäni,
Kunnes on vain verta.
Viillän kaulani auki.
Sallin itelleni ulospääsyn tästä helvetistä,
helpotuksen.
Mut ei, en mä niin vois vielä tehä.
Ensin mun pitäis murjoa itteeni vasaralla.
Heittäytyä kuumalle kiukaalle.
Juosta tiiliseinään.
Oksentaa verta.
Puhkoa ihoani jäällä.
Ja lopuksi murtaa vasen käsi.
Kun kaikki on tehty, ei oo enää paluuta.
En pysty liikkumaan.
En pääse tästä epätoivosta,
Elämisen tuskasta.
Miten mä voin korjata tän kaiken?
Tän sairaan tuskan mun sisällä.
Mä en tunne mitään.
Sitten keksin sen.
Viimeinen keino.
Vedän itteni ylös murtuneella kädellä.
Tartun silmukkaan.
Varmistan sen olevan tarpeeksi korkealla.
Kaulan ympäri,
Ja sitten tipun.
Tipun vain, ja naks - niska poikki.
Mutten tee niin.
En tapa itteeni.
En anna itteni lipsua.
En anna itteni tippua.
En anna sen tapahtua.
En voi antaa sen tapahtua.
Mä aion elää.
Mun pitää yrittää.
Ei muttia.
- Ace 2oo8.
Love me, hate me, it's me, Ace.
1 Comment:
-
- kaneli said...
19. toukokuuta 2008 klo 13.43vaikken kaikkee samaa tiedäkkää/ oo tuntenu. nii oon silti kirjottanu tälläsii juttui melkee samal taval kaks vuotta sitte.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
