♠ Welcome ♠
Welcome to My mad mind.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
Jätähän käydessäsi pieni viesti muistoksi..
Love, Ace.
lauantai 3. toukokuuta 2008
..murheille.
Nyt sattuu päähän. Monenkohan päivän putki takana taas..
Juon kaiken, juon myös huomisen
Juon kaiken, jotta muistaisi en
Minkä muiston valitsen
Syy on selvä, minä en
Syy on hävinneiden palojen
Muistipalapelien
Juon kaiken, jotta muistaisi en
Minkä muiston valitsen
Syy on selvä, minä en
Syy on hävinneiden palojen
Muistipalapelien
"Mitä toi tekee?" "Kuuntelee Stam1naa ja ryyppää. Taitaa olla taas vähä huonompi kausi."
Niin. Mikäs tässä, elämä hymyilee samaa tahtia kun pullo tyhjenee. Juomisen määrä on siis suoraanverrannollinen hyvään oloon. Säälittävää.
Niin. Mikäs tässä, elämä hymyilee samaa tahtia kun pullo tyhjenee. Juomisen määrä on siis suoraanverrannollinen hyvään oloon. Säälittävää.
Kampean pystyyn ja kaadun taas
Miksi nousta, ei pohjaa vakaampaa
Miksi nousta, ei pohjaa vakaampaa
Neljäs päivä lähtee. Millähän sitä tänään alottais? Huomenna on paha olo ja ens viikko tulee oleen vaikee, mut mä en jaksa ajatella nyt niin pitkälle. Elän kerranki hetkessä.
Hetkessä eläminen, päivä kerrallaan. Paskapuheita, jotka on pelkkää laiskuutta ja pelkoa. Ei jakseta ottaa vastuuta tekemisistään. Ei uskalleta miettiä omien tekojen seurauksia. Miksi miettiä, ei ne nyt mua kosketa? Katotaan sitten kun se aika tulee. Koskettaminen vaihtuu maahan lyömiseksi ja jumalattomaksi hakkaamiseksi. Kokemusta löytyy.
Miks mä valitan taas vaikka mulla on kaikki hyvin? Silkasta valittamisen ilostako? Onko mulla oikeesti kaikki hyvin? Paha sanoo. Ulkosesti kaikki on okei mut sisällä menee huonommin. Tää näytteleminen ottaa voimille. Valehtelu verottaa. Miks mä sitten vaan jatkan? Takas ei oo mitään tietä. Miten sitten jatkaa? Samalla tavalla, kaikki on pinnallisin puolin hyvin, mä oon terve ja kuivilla vai pitäiskö luovuttaa ja kertoa se totuus? Sillon mä menettäisin kaiken mitä mulla on. Loppujen lopuks mä menetän kuitenkin sen kaiken.
Hetkessä eläminen, päivä kerrallaan. Paskapuheita, jotka on pelkkää laiskuutta ja pelkoa. Ei jakseta ottaa vastuuta tekemisistään. Ei uskalleta miettiä omien tekojen seurauksia. Miksi miettiä, ei ne nyt mua kosketa? Katotaan sitten kun se aika tulee. Koskettaminen vaihtuu maahan lyömiseksi ja jumalattomaksi hakkaamiseksi. Kokemusta löytyy.
Miks mä valitan taas vaikka mulla on kaikki hyvin? Silkasta valittamisen ilostako? Onko mulla oikeesti kaikki hyvin? Paha sanoo. Ulkosesti kaikki on okei mut sisällä menee huonommin. Tää näytteleminen ottaa voimille. Valehtelu verottaa. Miks mä sitten vaan jatkan? Takas ei oo mitään tietä. Miten sitten jatkaa? Samalla tavalla, kaikki on pinnallisin puolin hyvin, mä oon terve ja kuivilla vai pitäiskö luovuttaa ja kertoa se totuus? Sillon mä menettäisin kaiken mitä mulla on. Loppujen lopuks mä menetän kuitenkin sen kaiken.
Kaksi reittiä, yksi suunta
Pakko elää päivä kerrallaan. Etsiä tiukan paikan tullen se aidan alin kohta tai kääntää toinenkin poski. Joku kaunis päivä mä lopetan tän, sen oon luvannu itelleni. Oon vaan niin helvetin hyvä pettämään lupaukseni.. Sovin siis jo täydellisesti siihen rooliin. Mut en mä välitä. Ja taas vahvistus edelliseen.
Hauska lukee tätä tekstii. Nerokasta, vaikka itse sanonkin. Tekstiä, jonka voi käsittää niin monella väärällä tavalla ja vain yhdellä oikealla. Se oikea on vain mun päässäni, eikä sitä sieltä muiden tietoisuuteen koskaan luovutetakaan. Krapulafilosofointia. Nyt jatkan, huomenna lopetan. Ehkä.
Love me, hate me, it's me, Ace.
Hauska lukee tätä tekstii. Nerokasta, vaikka itse sanonkin. Tekstiä, jonka voi käsittää niin monella väärällä tavalla ja vain yhdellä oikealla. Se oikea on vain mun päässäni, eikä sitä sieltä muiden tietoisuuteen koskaan luovutetakaan. Krapulafilosofointia. Nyt jatkan, huomenna lopetan. Ehkä.
Love me, hate me, it's me, Ace.
0 Comments:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
