maanantai 19. toukokuuta 2008
Opetettu, raijoitettu
On rakastettu, vihattu
Ihailtu, kritisoitu
Profiloitu, jaettu
Hallittu, sallittu
Puhuttu, vaiettu
Tallattu, varoiteltu
Luotettu, petytty
Panostettu, tyydytty
Mistä ihmisen ajatukset tulee? Mistä ne kaikista synkimmät ajatukset tulee?
Ne tuntuu niin kielletyiltä, niin vaietuilta. Sopimattomilta, häpeällisiltä, vaarallisilta, pelottavilta.
Mä tykkään pelonsekaisesta tunteesta. Mä tykkään kaaoksesta ja epätoivosta. Kunhan se tapahtuu mun ympärillä, ei mussa.
Jokaisella meillä on jokin synkempi puoli. Mun synkkä puoli on määrittelemätön, mutta siihen kuuluu jonkinasteinen sadistisuus. Rakastan aiheuttaa ja nähdä epätoivon ja hädän tuskan ihmisen kasvoilla. Mutta kun se menee siihen, että silmiin kohoavat kyyneleet ja anellaan polvillaan "sano ettei se oo totta", niin mä lopetan. Sinänsä mä olen siis lempeä ja armollinen. Mutta voinko mä sanoa noin, jos itse aiheutan sille ihmiselle ahdistusta? Se on vähän niinku plus miinus nolla, mutta jos mä saan siitä kiksit, niin mä voitan.
Asiasta viidenteen, mulla on ongelma: mister69.
Mä oon täysin sen lumoissa. Se on liian vanha mulle. Mulla on jo poikaystävä. Toisaalta se on ihana ja me ollaa samalla aallonpituudella, se on hauska, se tykkää musta ja kattoo mua silmiin sillee.. Sillee helvetin läpitunkevasti. Kiivaasti? Oon aina täysin valmis tekemään mitä vaan, kun se kattoo mua niin. Jos se vaan tekis alotteen ni en pystyis hillitsee itteeni.
Mun sanat menee solmuun sen kanssa, mun ajatukset ei kulje. Mä mietin koko ajan mitä se ajattelee musta, mitä se haluaa musta, miksi se haluaa musta jotain, haluaako se mua? Oikeestaan tiedän jo, että kyllä se mua painais jos antaisin. Haluaisinko mä sitä? Kyllä ja en. Se olis niin väärin, mutta niin ihanaa. Ihanan kiellettyä? Miks aina kaikki kielletty kiinnostaa? Mä saisin siitä itelleni niin paljon hyvää, mutta aiheuttaisin samalla muille niin paljon pahaa. Vaikeeta tää elämä, ei voi muuta sanoa.
Love me, hate me, it's me, Ace.
